Kevään vastaanotto Katariinanlaaksossa!

Automme kaartaa Katariinanlaakson* parkkipaikan autorivin jatkoksi Turussa. Aurinko porottaa kirkkaasti, raikas kevättuuli liehuttaa takkimme liepeitä. Suuntaamme luonnonsuojelualueen luontopolulla vaeltavan kevätluonnosta nauttivan joukon jatkoksi. Heti alkumetreillä puut kaartuvat suojaisasti polun yllä, voi aavistaa lepän lehtien paisumisen. Kasvun ihme, paksujen puiden selviäminen talven pakkasista ja niiden ”henkiinherääminen” kevätauringon lämmössä on aina yhtä sykähdyttävää.

Kahisevien tammenlehtien joukosta polun varrella pilkistävät pirteät sinivuokon(Hepatica nobilis) kukat. Kun ihastelemme niiden värien hehkua, vastaantuleva pariskunta toteaa, että ”tämä on vasta alkua”. Niinpä jatkamme rantapolkua eteenpäin. Kallion kupeella pilkistää jotain kirkkaan keltaista. Ihme ja kumma, keltavuokkomätäs (Anemone ranunculoides) hehkuu väriään vielä lehdettömän pensaan juuressa. Kun käännämme katseemme toinen keltainen kevään kukkija, käenrieska nostaa päätään. Kallion kupeessa kasvaa vielä siellä täällä rehevänä keltaista kiurunkannusta. Löytyykö kesälläkään näin montaa väriläiskää kerralla.

Kun jatkamme kulkuamme ikitammien katveessa, leviää polun molemmin puolin sinivuokkojen meri. Sitä on pakko pysähtyä ihastelemaan. Kun matkamme jatkuu tammien alla, pilkistää siellä täällä valkoista: valkovuokotkin (Anemone nemorosa) ovat heränneet. Sini- ja talitiaiset piiskuttavat puiden oksistossa. Tammen oksilla hypähtelee närhi ja tavoittelee maahan pudonneita terhoja.

Polku kohoaa ylös kallion huippua kohden. Männyt kaikissa olomuodoissaan reunustavat polkua. Orava hyppelee edellämme näyttäen polkua. Kalliosammaleiden lomasta valuu sulamisvettä, jonka orava keksii ja sammuttaa janoaan siitä. Kohta pörröhäntä vilahteleekin jo puiden latvuksissa.
Saavutamme kukkulan laen, josta avautuu kaunis näkymä merenlahdelle. Lokit päivystävät tarkkaillen merenpintaa, jospa sieltä saisi evästä päivänälkään.
Haapojen röyhynorkot tekevät maisemasta tuuhean, vaikka lehdet vielä odottavatkin puhkeamistaan. Pienimmissä koivuissa on jo pikku hiirenkorvat.

Lämmin auringonpaiste houkuttaa ihmisiä nauttimaan ulkoilmasta kaikin tavoin. Niinpä polkua taivaltaessamme lähes törmäämme pariskuntaan, joka kallionkolossa lukee kirjaa. Oi ihana kevätaika. Keltainen sitruunaperhonenkin on herännyt talviunestaan ja liihottaa unenpöpperöisenä kallion kupeessa.

Nyt polku alkaakin laskeutua alas laaksoon. Kuusien vihreä viileys reunustaa reittiä ja pian olemmekin kierroksen loppupisteessä. Vielä on jäljellä kahvin juonti termoksesta ja eväsrepun tyhjennys. Vaellamme rantaan ja nautimme välipalan laineiden liplatusta ja lokkien kirkunaa kuunnellen. Kesä tulee, ei mahda mitään!

* Katariinanlaakso
Rehevä lehto ja suosittu virkistysalue, jossa merkittävä kasvillisuus, mm. suomenpihlajaa. Luontopolku.
Yhteystiedot: Turun kaupungin ympäristövirasto, Linnankatu 61, 20100 Turku.

Kirjoittanut luontotupa.netille: Mirja Koivualho 2004 | Linkit: luontotupa.net