Piilokojut

PIILOKOJUMALLEJA.

Erimallisia piilokojuja kuvausta varten. (tekijät: Vesa Huttunen, Lassi Kujala)

Kun arkojen ja vaativampien kohteiden kuvaamiseen valmistaudutaan on aivan aluksi opittava tuntemaan kuvauskohteen elintavat ja elinpaikat sekä kojurakentamiseen liittyvät lupa- ym. asiat. Kuvauspaikkaa valitessa on hyvä miettiä valmiiksi myös mm. valon tulokulmat eri kellonaikoina ja rakentaa/sommitella mielessä kuvaa tämän mukaan. Jotkut valmistelevat erittäin huolella kuvauspaikan tuomalla jopa omaa rekvisiittaa paikalle, mm. oksia, puun runkoja jne. mutta aito luonnonkuvaajahan ei tarvitse tätä, vaan osaa “nähdä” kuvansa ilman apuvälineitä.

Klikkaamalla “lue lisää - kommentoi” näet kuvaesimerkkejä erityyppisistä piilokojuista!

Kuvauskojun eli piilokojun tärkeimpiä seikkoja lienee maastoon sulautuminen sekä kuvaajan liikkeiden pitäminen poissa näkyvistä. Toisaalta hyväkään piilokoju ei ole hyvä mikäli maltti ei tule kuvaajan mukana paikalle. Muista kojua rakentaessasi myös sateet ja oma mukavuusvaatimuksesi. Kupoli- ym. teltat lienevät niitä helpoimpia piilokojuja pystyttää mutta hieman pidemmälle vietynä kojurakentaminen vaatii jo syvempää suunnittelua.

Malli “Nightshift” on käytännössä kokeilematon prototyyppi joten suunnittelija(Vesa Huttunen) ei ota vastuuta jos homma ei toimi.

Malli “Bunkkeri” oli Huttusen Vesalla aikoinaan 80-luvulla mökillä rannassa vesilintujen kuvaamiseen ja se toimi hänen mukaansa hienosti. Lisäksi se oli peitetty vielä oksilla ja heinillä jolloin sitä ei huomannut lainkaan. Ainoaksi ongelmaksi voi koitua mallin liian syvälle kaivaminen sillä varsinkin keväisin se täyttyy tällöin helposti vedellä.

Ohjeita!

Molemmat ylläolevat mallit perustuvat mitoitukseltaan puisten kuormalavojen (n. 120 x 120 cm) käyttöön lattiana. Työskentely kojussa on miellyttävämpää kun lattia pysyy suht kuivana, maalattia menee helposti sateiden aikaan mutavelliksi.

Alusta kannattaa tasata huolellisesti tai muuten koko rakennelma heiluu aina asentoa vaihtaessa. Seinät ja katto ovat koolinkirunkoon kiinnitettyjä vanerilevyjä (kangaskin käy). Jos on oikein nokkela niin koko rakennelmasta (nightshift) voi tehdä koottavan.

- Ylläolevista malleista pystyy kuvaamaan kaikkiin neljään suuntaan.
- “Ampuma"-aukkojen alla oleva kuulapään kiinnitystaso ei ole välttämätön, kameran voi tukea myös aukon reunalla olevaan hiekkapussiin jolloin kojussa on ehkä enemmän tilaa. Päästä on toisaalta se hyöty että se vapauttaa kädet jatkuvasta kameran pitelystä.
- Katon räystäät ovat tärkeät, sadevesi kun valuu helposti räystäättömän kojun aukoista sisään ja sisällä olo voi olla kosteaa etenkin syyssateiden aikaan.
- Aukkojen mitoituksessa kannattaa olla tarkkana, ne ei saa olla milliäkään liian suuret sillä muuten kuvaaja näkyy liikaa ulos (kuvassa ovat liian korkeat).
- Jonkinlainen verhosysteemi ajaa luukkujen aseman.
- Koko mörskä kannattaa maalata camo-meiningillä tai peittää suojaverkolla ja oksilla.

Malli “Kuutio” on helposti siirrettävä ja mahdollisesti purettavissa oleva kompaktikoju.

Malli “Luontotupa” ei sovelly heikkoselkäisille, muuten toimiva ja kompakti ratkaisu!

Tämän mallin etuja on mm:

- Helppo rakentaa.
- Vähän osia
- Helppo siirtää
- Kevyt
- Helppo kasata (10 min)
- Helppo purkaa
- Halpa
- Sateenpitävä
- Matala


Pystyrimojen mitta riippuu alustasta. Jos koju viedään savimaalle kuten pellolle riittää 800 mm koska maahan uppoaa vain 150 - 200 mm. Jos koju viedään suolle niin 1000 mm on minimi mieluimmin ehkä jopa 1200 mm koska rimat on iskettävä melko syvälle jotta tukevuus on hyvä.