Puuhakkaat punapäät!

Kymmenen vuotta sitten aamuisin töihin lähtiessäni palokärki lenteli läheltä ja ikäänkuin tervehti kry-kry-kry äänellään. Se asusteli jossain lähellä, pesäkoloa en silloin löytänyt ja muutenkin se tuntui piilottelevan. Joskus ohimennen ehkä kurkkasi puun takaa. Nyt sitä ei ole enää vuosiin näkynyt eikä kuulunut.

Viime talvena kaverin kojulla kuvatessa kuulin taas tutun äänen ja joskus ohimennen näinkin vilauksen aaltoilevasti lentävästä mustasta linnusta. Kevättalvella kaveri oli huomannut palokärjen lähtevän muurahaispesästä ja kävin itsekin katsomassa paikkaa. Merkit oli selvät, toinen kamera parin metrin päähän yksinään kuvaamaan pesää ja itse piilouduin 50 metrin päähän naamioverkon alle toisen kameran kanssa.

Kun sen aikataulut alkoi selvitä siirryin lähemmäs ja lopulta olin n.8 metrin päässä. Aralta se tosiaan tuntui. Pää kallistellen kuunteli jokaista rasahdusta ja objektiivin liikahdusta mutta ei poistunut. Selvästi tarkempi se oli muiden lintujen äänien suhteen eli kun harakka tai närhi tekee hälytyksen, palokärki saattaa jopa lähteä paikalta. Kuvauksen kannalta oli tärkeää olla piilossa ennen linnun tuloa ja poistua vasta sen lähdettyä.

Kirjallisuudesta luin, että koiraan päälaki on kokonaan punainen, naaraalla vain päälaen takaosa. Tämän tiedon perusteella voi päätellä, mistä videon loppuosassa on kysymys. Laji pitäisi olla tasaisen harvalukuinen etelä- ja keskisuomessa ja pohjoisessa harvinainen. Paikkalintuna se liikkuu suht pienellä alueella mutta voi joskus vaeltaakin lyhyitä matkoja. Kuten kaikilla tikoilla, tälläkin on voimakkaat jalat joissa kaksi varvasta on suuntautunut eteen ja kaksi taaksepäin. Yllättävän tasapainoisesti ja kevyesti se liikkuukin puunrungolla.
Ja yllätys yllätys, palokärjen pääravintoa on muurahaiset ja niiden munat.
(Ensijulkaisu luontotuvassa 18.12.2004)

Video: © Harri Jalonen 2007

Video: Puuhakkaat punapäät.wmv