Teerensoidinta olin yrittänyt jo kolmena keväänä aiemmin, kahdesti suolta joka ei enää siinä vaiheessa miestä kantanut. Suon laidalta etäisyyttä jäi yleensä liikaa ja teeret piiloutui kitukasvuisten mäntyjen taa - ei onnistunut. Järven jäälle ei soidinta myöskään pääse helposti lähestymään, auringon noustessa myös lämpöväreily käy tolkuttomaksi. Nyt ollaan Harjulan Juhan vihjeestä pellolla ja semmonen on kutina, että menestys kohtaisi! Kiitokset siis Juhalle koordinaateista, maanomistajille myös kiitos myönteisestä suhtautumisesta, eli Jukka Pietilälle ja Sami Heikkilälle. Video: © Harri Jalonen 2007 |
||
Loppukesällä 2004 vietin pari päivää eräässä saaressa Kokemäenjoella. Kuvasin ruskosuohaukkojen lentoharjoituksia ja auringon laskettua palasin mökille, kun marjapensaiden välistä lähti sorsannäköinen lintu lentoon. Iltapalaa nautiskellessa mietin että mikähän lintu se oli ja mitä se teki mökin pihapiirissä. Kymmenen watin valo kameran nokalle ja ulos ihmettelemään josko näkisin sen uudestaan. Ja takapihalta tosiaan valokiilaan osui, ei kylläkään sorsa. Taivaanvuohen äänen olin kuullut samalla paikalla joskus aiemmin mutta näköhavaintoa en silloin saanut. Lintukirjani mukaan tämä taitaa kuitenkin olla lehtokurppa, joka tapauksessa uusi tuttavuus mulle. Jostain syystä tämä yksilö ei häiriintynyt valosta ja minusta lainkaan, vaan jopa taapersi parin metrin päästä ohitseni. Ja taas olin yhtä mukavaa luontokokemusta rikkaampi… Video: © Harri Jalonen 2007 |
||
Kymmenen vuotta sitten aamuisin töihin lähtiessäni palokärki lenteli läheltä ja ikäänkuin tervehti kry-kry-kry äänellään. Se asusteli jossain lähellä, pesäkoloa en silloin löytänyt ja muutenkin se tuntui piilottelevan. Joskus ohimennen ehkä kurkkasi puun takaa. Nyt sitä ei ole enää vuosiin näkynyt eikä kuulunut. Viime talvena kaverin kojulla kuvatessa kuulin taas tutun äänen ja joskus ohimennen näinkin vilauksen aaltoilevasti lentävästä mustasta linnusta. Kevättalvella kaveri oli huomannut palokärjen lähtevän muurahaispesästä ja kävin itsekin katsomassa paikkaa. Merkit oli selvät, toinen kamera parin metrin päähän yksinään kuvaamaan pesää ja itse piilouduin 50 metrin päähän naamioverkon alle toisen kameran kanssa. Kun sen aikataulut alkoi selvitä siirryin lähemmäs ja lopulta olin n.8 metrin päässä. Aralta se tosiaan tuntui. Pää kallistellen kuunteli jokaista rasahdusta ja objektiivin liikahdusta mutta ei poistunut. Selvästi tarkempi se oli muiden lintujen äänien suhteen eli kun harakka tai närhi tekee hälytyksen, palokärki saattaa jopa lähteä paikalta. Kuvauksen kannalta oli tärkeää olla piilossa ennen linnun tuloa ja poistua vasta sen lähdettyä. Kirjallisuudesta luin, että koiraan päälaki on kokonaan punainen, naaraalla vain päälaen takaosa. Tämän tiedon perusteella voi päätellä, mistä videon loppuosassa on kysymys. Laji pitäisi olla tasaisen harvalukuinen etelä- ja keskisuomessa ja pohjoisessa harvinainen. Paikkalintuna se liikkuu suht pienellä alueella mutta voi joskus vaeltaakin lyhyitä matkoja. Kuten kaikilla tikoilla, tälläkin on voimakkaat jalat joissa kaksi varvasta on suuntautunut eteen ja kaksi taaksepäin. Yllättävän tasapainoisesti ja kevyesti se liikkuukin puunrungolla. Video: © Harri Jalonen 2007 Video: Puuhakkaat punapäät.wmv |
||
Tavallisesti tikkoja pääsee kuvaamaan alhaalta ylöspäin. Kokemäen Puurijärven lintutornissa taas päinvastoin. Käpytikalla on pajapuu aivan tornin vieressä, eikä se juuri ihmistä pelkää. Video: © Harri Jalonen 2007 |
||
Keskustelu metsästysasioista näyttää olevan vilkasta juuri nyt, sen enempää kiihkoilematta puolesta tai vastaan, tämän videon tahdon omistaa ministeri Korkeaojalle.
Video: © Harri Jalonen 2007 Video: Omistettu Korkeaojalle.wmv |
||
Talvi 2002-2003 oli aika rankka ja keväällä uutisoitiinkin monella pikkujärvellä runsaista kalakuolemista. En osaa sanoa onko tässä kysymys kalojen vähäisyydestä vai mistä, Video: © Harri Jalonen 2007 |
||
Matkalla pohjoiseen on tapanani nykyään poiketa Liminganlahdella lintuja kiikaroimassa. Tänä keväänä lähdin varta vasten viikoksi seuraamaan lähinnä hanhien muuttoa, juuri ennen vappua. Alueelle on rakennettu useita torneja joista Virkkulan opastuskeskuksen seurantapaikat on kovimmassa käytössä. Ainoa tapa välttää ruuhkaa on mennä aikaisin aamulla paikalle, yhdeksältä voikin jo kerätä kamat ja vaihtaa paikkaa. Keväällä hanhia löytyi pelloilta syömästä, jostain syystä viikon aikana ne oli joka päivä samoilla paikoilla ja yleisesti aivan asutuksen vieressä. Virkkulasta pohjoisen suuntaan löytyy vielä Temmesjokisuun torni Video: © Harri Jalonen 2007 Video: liminganlahden_lintuja.wmv |
||
| Edellinen sivu • Seuraava sivu | ||