Teerensoidinta olin yrittänyt jo kolmena keväänä aiemmin, kahdesti suolta joka ei enää siinä vaiheessa miestä kantanut. Suon laidalta etäisyyttä jäi yleensä liikaa ja teeret piiloutui kitukasvuisten mäntyjen taa - ei onnistunut. Järven jäälle ei soidinta myöskään pääse helposti lähestymään, auringon noustessa myös lämpöväreily käy tolkuttomaksi. Nyt ollaan Harjulan Juhan vihjeestä pellolla ja semmonen on kutina, että menestys kohtaisi!

Kiitokset siis Juhalle koordinaateista, maanomistajille myös kiitos myönteisestä suhtautumisesta, eli Jukka Pietilälle ja Sami Heikkilälle.
(Ensijulkaisu luontotuvassa 27.05.2005)

Video: © Harri Jalonen 2007

Video: Teerenpelit.wmv

Loppukesällä 2004 vietin pari päivää eräässä saaressa Kokemäenjoella. Kuvasin ruskosuohaukkojen lentoharjoituksia ja auringon laskettua palasin mökille, kun marjapensaiden välistä lähti sorsannäköinen lintu lentoon. Iltapalaa nautiskellessa mietin että mikähän lintu se oli ja mitä se teki mökin pihapiirissä.

Kymmenen watin valo kameran nokalle ja ulos ihmettelemään josko näkisin sen uudestaan. Ja takapihalta tosiaan valokiilaan osui, ei kylläkään sorsa. Taivaanvuohen äänen olin kuullut samalla paikalla joskus aiemmin mutta näköhavaintoa en silloin saanut. Lintukirjani mukaan tämä taitaa kuitenkin olla lehtokurppa, joka tapauksessa uusi tuttavuus mulle. Jostain syystä tämä yksilö ei häiriintynyt valosta ja minusta lainkaan, vaan jopa taapersi parin metrin päästä ohitseni. Ja taas olin yhtä mukavaa luontokokemusta rikkaampi…
(Ensijulkaisu luontotuvassa 13.02.2005)

Video: © Harri Jalonen 2007

Video: Kesayona.wmv

Kymmenen vuotta sitten aamuisin töihin lähtiessäni palokärki lenteli läheltä ja ikäänkuin tervehti kry-kry-kry äänellään. Se asusteli jossain lähellä, pesäkoloa en silloin löytänyt ja muutenkin se tuntui piilottelevan. Joskus ohimennen ehkä kurkkasi puun takaa. Nyt sitä ei ole enää vuosiin näkynyt eikä kuulunut.

Viime talvena kaverin kojulla kuvatessa kuulin taas tutun äänen ja joskus ohimennen näinkin vilauksen aaltoilevasti lentävästä mustasta linnusta. Kevättalvella kaveri oli huomannut palokärjen lähtevän muurahaispesästä ja kävin itsekin katsomassa paikkaa. Merkit oli selvät, toinen kamera parin metrin päähän yksinään kuvaamaan pesää ja itse piilouduin 50 metrin päähän naamioverkon alle toisen kameran kanssa.

Kun sen aikataulut alkoi selvitä siirryin lähemmäs ja lopulta olin n.8 metrin päässä. Aralta se tosiaan tuntui. Pää kallistellen kuunteli jokaista rasahdusta ja objektiivin liikahdusta mutta ei poistunut. Selvästi tarkempi se oli muiden lintujen äänien suhteen eli kun harakka tai närhi tekee hälytyksen, palokärki saattaa jopa lähteä paikalta. Kuvauksen kannalta oli tärkeää olla piilossa ennen linnun tuloa ja poistua vasta sen lähdettyä.

Kirjallisuudesta luin, että koiraan päälaki on kokonaan punainen, naaraalla vain päälaen takaosa. Tämän tiedon perusteella voi päätellä, mistä videon loppuosassa on kysymys. Laji pitäisi olla tasaisen harvalukuinen etelä- ja keskisuomessa ja pohjoisessa harvinainen. Paikkalintuna se liikkuu suht pienellä alueella mutta voi joskus vaeltaakin lyhyitä matkoja. Kuten kaikilla tikoilla, tälläkin on voimakkaat jalat joissa kaksi varvasta on suuntautunut eteen ja kaksi taaksepäin. Yllättävän tasapainoisesti ja kevyesti se liikkuukin puunrungolla.
Ja yllätys yllätys, palokärjen pääravintoa on muurahaiset ja niiden munat.
(Ensijulkaisu luontotuvassa 18.12.2004)

Video: © Harri Jalonen 2007

Video: Puuhakkaat punapäät.wmv

Tavallisesti tikkoja pääsee kuvaamaan alhaalta ylöspäin. Kokemäen Puurijärven lintutornissa taas päinvastoin. Käpytikalla on pajapuu aivan tornin vieressä, eikä se juuri ihmistä pelkää.
Pikkutikka ja harmaapäätikka käyvät harvemmin ja ovat selvästi arempia. Erään kerran syksyllä kuulin läheltä oudon varoitusäänen ja etsin pitkään aiheuttajaa maastosta.
Ääni jatkui mutta lintua ei löytynyt kunnes harmaapäätikka lennähti tornin katolta läheiseen puuhun. Ilmankos ääni tuntui tulevan läheltä, se kun oli ollut pääni päällä koko ajan.
Kuvaa en siitä saanut mutta kokemusta rikkaampi olin taas.
(Ensijulkaisu luontotuvassa 29.11.2004)

Video: © Harri Jalonen 2007

Video: Tikkatuulispaa.wmv

Keskustelu metsästysasioista näyttää olevan vilkasta juuri nyt, sen enempää kiihkoilematta puolesta tai vastaan, tämän videon tahdon omistaa ministeri Korkeaojalle.

Harri Jalonen
HUOM!!! Luontotupa.net ei ota kantaa videon sisällöstä taikka asiayhteyksistä!
(Ensijulkaisu luontotuvassa 12.10.2004)

Video: © Harri Jalonen 2007

Video: Omistettu Korkeaojalle.wmv

Talvi 2002-2003 oli aika rankka ja keväällä uutisoitiinkin monella pikkujärvellä runsaista kalakuolemista. En osaa sanoa onko tässä kysymys kalojen vähäisyydestä vai mistä,
mutta seurasin pari tuntia kuikan kalastusta järvellä jossa ennestään tiesin sen asustavan. Se sukelteli kymmeniä kertoja mutta en nähnyt sen saavan yhtään kalaa.
Oletan että kuikankin on pakko nousta pintaan nielemään saaliinsa. Epätoivoiselta touhu näytti ja yllättäin tämä upea lintu tuli oma-aloitteisesti lähelleni ääntelemään, ikäänkuin sanoen: “Ei ole kalastus helppoa - linnullekaan…”.
Tämä kuuluu niihin luontokokemuksien laajaan joukkoon jonka takia kannattaa nousta ennen aurinkoa ja rämpiä metsissä, soilla ja järvillä parinkymmenen kilon kamerakalusto selässä tuntikausia hyttysten ja hirvikärpästen armoilla.
(Ensijulkaisu luontotuvassa 18.08.2004)

Video: © Harri Jalonen 2007

Video: Kuikankalastus.wmv

Matkalla pohjoiseen on tapanani nykyään poiketa Liminganlahdella lintuja kiikaroimassa. Tänä keväänä lähdin varta vasten viikoksi seuraamaan lähinnä hanhien muuttoa, juuri ennen vappua. Alueelle on rakennettu useita torneja joista Virkkulan opastuskeskuksen seurantapaikat on kovimmassa käytössä. Ainoa tapa välttää ruuhkaa on mennä aikaisin aamulla paikalle, yhdeksältä voikin jo kerätä kamat ja vaihtaa paikkaa.
Huomattavasti rauhallisempia kohteita löytyy Virkkulasta länteen Lumijoen suunnasta. Puhkianperä ja Sannanlahti. Ohikulkumatkalla pohjoiseen (jos ei ole jäniksen selässä) nämä on oivallisia levähdyspaikkoja,
ruuanlaitto sujuu nuotiopaikoilla, puuseet on käytössä ja parin kilometrin kävely tornille ja takaisin virkistää mukavasti ajomatkan jatkoa ajatellen, suosittelen lämpimästi.

Keväällä hanhia löytyi pelloilta syömästä, jostain syystä viikon aikana ne oli joka päivä samoilla paikoilla ja yleisesti aivan asutuksen vieressä. Virkkulasta pohjoisen suuntaan löytyy vielä Temmesjokisuun torni
jonne on pisin kävelymatka P-paikalta sekä vielä pohjoisempana Papinkari. Lintuja oli runsaasti kaikissa näissä paikoissa! Ensimmäistä kertaa näin esim.ristisorsan ja mustapyrstökuirin suht läheltä.
Viikko vierähtikin liian nopeasti mutta pitänee juhannuksen jälkeen taas poiketa ...
(Ensijulkaisu luontotuvassa 17.06.2004)

Video: © Harri Jalonen 2007

Video: liminganlahden_lintuja.wmv