Stora Sjöfallet 19.-23.8.2007

Stora Sjöfallet on osa kolmen kansallispuiston muodostamaa yhtenäistä aluetta Pohjois-Ruotsissa. Kaiken kaikkiaan aluetta puistolla on 127 800 ha (1 278 km²), ja se on kolmesta kansallispuistosta pohjoisin. Se rajoittuu eteläiseltä puolelta Sarekin kansallispuistoon, mutta sillä on lännessä myös vähän yhteistä rajaa Padjelannan kansallispuiston kanssa. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1909.
Tässä Vaelluskertomukseni alueelta.

Sunnuntai 19.8.2007

Lähdimme ystäväni kanssa aamulla 05:00 ajamaan kohti Stora Sjöfalletin kansallispuistoa. Matka sujui vaivatta ja ajoinkin itse koko matkan. Ajomatkaa oli noin 1200km ja aikaa meni 15 tuntia. Määränpäässä Suorvassa oltiin noin 20:00.
Perillä pääsimmekin heti rehkimään, sillä parkkipaikalta kuljimme noin 2,5 kilometrin
matkan Gårtjejàvrren rantaan jossa yövyimme. Korkeutta meren pinnasta siinä oli noin 420 metriä. Hetken nautimme kauniista maisemista ennen nukkumaan menoa pienen tihkusateen ropistessa Gårtjejàvrren tyyneen pintaan.

Maanantai 20.8.2007

En saanut kunnolla nukuttua ystäväni voimakkaalta kuorsaukselta ja noustessa teltan pohjalta oli olo hieman levoton. Vettä tihutti. pienen tuulen saattelemana. Aamupalan jälkeen matkaan lähdimme noin klo 10:00 ja Maasto muuttui heti hankalaksi,
sillä edessä oli noin 1.5 kilometriä ylämäkeen pelkkää viidakkomaista tunturikoivikkoa (Meidän mottomme siis oli että polkuja ei käytetä, koska meillä on Garmin Etrex). Pysähdyimme tauolle erään kukkulan päälle josta näimme paremmin koivikon yli. Samalla näimme Kun noin 60 metrin päähän koivikon oksalle lensi jokin haukka. Katselimme sitä kiikareilla ja koska määritystaitoni ovat niin kehnot, en osannut tunnistaa haukkaa. Vaalea se kuitenkin oli. Vihdoin pääsimme läpi ankaran koivikon ja puut loppuivat kokonaan. Olimme noin 600 metrin korkeudessa. Ensimmäiset porotkin nähtiin rinteellä. Jatkoimme vielä noin 3km seuraavalle yöpymispaikalle ja löysimmekin upean paikan joka oli kuin leiriytymistä varten tehty (Keskellä pieni nurmikkosaareke jota ympäröi kauniit tunturipurot). Leiripaikka oli noin 800 metrissä. Illalla laitettin kynsitulet kuolleestä tunturikoivikosta sekä muista käkkäreistä mitä löydettiin ja nautittiin hieman Viskiä. Illan pimetessä rohkea pöllö saapui leiripaikallemme ihmettelemään tulta ja kaarteli yläpuolellamme ihan muutamien metrien päästä ja istahti välillä kivelle noin parinkymmenen metrin päähän. Pöllön tummasta värityksestä, pienehköstä koosta ja sarvitupsujen puutteesta arvelen sen olleen suopöllö. Illalla lämpötila putosi reissumme alhaisimmaksi eli muutamaan pakkasasteeseen ja Kamerani oli yltäpäältä kondensiossa äkkiä kuivasin ja reppuun. Ja sitten vain nukkumaan. Yöllä oli kyllä todella kylmä ja tärisin makuupussissa. Alettiin Olla jo kolmen vuodenajan makuupussin kestävyysrajalla.

Leiripaikka upeassa maastossa.

Tiistai 21.8.2007

Aamuinen liikkeelle lähtö tukevan aamupalan jälkeen hieman venyi, sillä vatsani oli kuralla ja sitä kivisti. Mietimme jo hetken Koko reissun keskeytystä sillä vatsatauti tunturivaeluksella on karmeaa. Yhden närästyslääkkeen, odottelun ja vedenjuonnin jälkeen olo oli parantunut ja pääsimme taas matkaan noin klo 16:00. Heti ensimmäisenä tavoitteena oli nousta Njavvetjåhkkån huipulle noin 1392 metriin. Nousu oli raskas ja jyrkkä. Rinnettä nousimme noin pari tuntia. Huipulla hetken ihastelimme maisemaa ja tunturin toiselta puolelta laskeuduimme länteen noin 400 metriä Njiràvjàvràsjin rannalle (karu pieni lampi
1000 metrin korkeudessa). Kello alkoi olla jo paljon ja hämärsi. Keittelimme iltapalaksi miespadat, joimme kahvit ja polteltiin yhdet aidot Kuubalaiset.

Iltaista Njiràvjàvràsjin rantaa.

Keskiviikko 22.8.2007

Ystäväni nousi jo 08:00 hyvin nukkuneena. Itse olin jälleen nukkunut ehkä noin tunnin ystäväni kuorsauksen takia. Kaverini päättikin lähteä jalottelemaan ja jäin nukkumaan telttaan muutamaksi tunniksi. Syönnin jälkeen lähdimme matkaan noin klo 13:00. Kävelimme koilliseen suoraan kohti suurta pienten lampien täyttämää laaksoa. Matkaa tuli noin 7 kilometriä. Paljoa
ei kuitenkaan laskeduttu ehkä noin 100 metriä vain. Matkalla pääsimme tutustumaan tunturisopuliin Niitä vilistikin ihan joka paikassa matkan varrella. Juuri ennen leiriytymistä Oarjepàtjek nimisen järven rantaan meidän täytyi ylittää järvi. Järven yli meni tasaisesti kivi jono josta pääsimme koko lammikon yli varovaisesti paikoin liukailla kivillä pomppien. Kello alkoi olla taas paljon ja heten kuvailtuani, söimme ja painuimme unten maille.

Iltapalan teossa rakkaisessa maastossa.

Torstai 23.8.2007

Aamulla noustiin hyvissä ajoin ja tällä kertaa minäkin olin pirteä, sillä ystäväni öinen pään asento piti kuorsaukset kurissa. Joskus onni potkii. Aamupalan jälkeen lähdimme matkaan takaisin kohti Suorvaa. Matkaa olisi noin 12 kilometriä. Ensimmäiset 6 kilometriä meni suhteellisen kevyesti, mutta sitten alkoi tulla hankalempaa, sillä reitti jota päätimme kulkea meni solan läpi kahden tunturin välissä jonka pohjalla oli vielä lampi. Lammen rannalle päästyämme kauhuksemme huomasimme että nyt tuli aika moinen kahlausreissu, sillä lammen pinta alkoi heti sellaisesta Repoveden Olhavan tyyppisestä kalliosta. Onneksi olin ottanut sandaalini mukaan näiden varalta. Ylitys matka oli noin 15 metriä ja vettä oli noin 60-70 cm. Sen verran omaa huolimattomuutta oli taas mukana että unohdin housujen taskuun kännykkäni joka tietenkin imaisi vedet heti sisäänsä ja sanoi sopimuksensa irti. Ylityksestä hengissä selvinneinä jatkoimme matkaa ja alkoi jyrkkä lasku. Reittimme kulki joen vartta pitkin jossa oli paikoitellen upeita lumiluolia kun virtaava vesi oli kovertanut reittiään läpi ikilumen. Vettä alkoi tulla kaatamalla (Jos vaellus päiviä olisi ollut vielä edessä, niin tässä vaiheessa tietenkin järkevintä olisi ollut vain laittaa telta pystyyn ja suojata itseään säältä). Kuljimme takaisin samassa koivikossa kun maanantainakin, mutta tällä kertaa satuimme löytämään koivikosta helppokulkuisen alueen jota pitkin pääsimme suhteellisen kivuttomasti Suorvaan. Josta lähdimme sitten suoraan autolla hotelliin kuivattelemaan vaatteita ja sieltä aamulla kohti etelää.

Loppusanat:

Vaellusmatkaa tuli yhteensä taitettua noin 50 kilometriä. Tämä oli minulle ensimmäinen vaellus tunturimaastossa ja siksi enemänkin tutustumisvaellus kuin mitään kovempaa. Maaston vaativuustaso ylläti meidät todella. Varsinkin kun kuljimme ulkona poluilta ja vaelluksesta varmaan 60% oli suurta, terävää ja paikoin liukasta rakkakiveä. Jokainen askel on harkittu. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Stora Sjöfalletin naapuri kansallispuistoon eli Sarekiin, mutta aika ei oikein riittänyt eikä 10 km päivässä vastaavassa maastossa ole ihan itsestään selvyys.

-Pekka Tarvainen-

Nimi:

Email:

Kaupunki:

URL:

Ilmoita seuraavista vastauksista?

Kirjoita allanäkyvä sana: