Keskikesän aikaan
Heinäkuu on yleensä kesän lämpimin kuukausi. Nyt on eletty kovin vaihtelevissa olosuhteissa. Vettä, aurinkoa ja sitä harmaata säätyyppiä on pidellyt. Korjataanko tässä viime kesän kuivuutta vai onko tämä normaalia luonnon kiertokulkua? Heinäkuun aikana, heinät heilimöivät eli ne kukkivat ja valmistavat siemenensä. Joillakin se todentuu vaikkapa heinänuhana. Kukkakedot näyttävät upeilta, päivänkakkara, apilat, virnat, nätkelmät, kellot ja kedon yllä lentelevät sinisiivet, heinäperhoset yms. Suuri osa kesälomalaisista viettää aikaansa veden äärellä. Suomessa lienee rantaviivaa n.270000 kilometriä eli reilut 50m jokaista kansalaista kohti. Vedessä viihtyy ihmisten lisäksi myös esim. heinäsorsa koiraat. Niiden juhlapuvut ovat jo himmenneet ja ne muistuttavat kesäpuvussaan paljolti naaraita. Monilla vesilinnuilla on nyt sulkasato mikä heikentää niiden lentokykyä melkoisesti. Lintujen laulu hiljenee ja ne vaikuttavat vähentyneen, vain jostain kuuluu poikasten kerjuu ääntä.. Emot piilottelevat jälkikasvun kanssa rehevän kasvillisuuden suojissa. Nuorikot kurottelevat hiljalleen kohti itsenäistä elämää ja kovia haasteita. Suotuisissa olosuhteissa linnut tekevät toista pesuetta mm. viherpeipot, rastaat, pääskyt. Kahlaajista aikuisilla linnuilla on jo syysmuutto kovassa käynnissä. Nyt on hyvä kylvää lisää kasviksia ja salaattia. Marjoista varhaisimmat kypsyvät. Aho- tai mäkimansikka maistuu todella hyvältä. Onneksi sopivia ahopaikkoja on edelleen vaikka ne ovatkin paljolti metsittymässä. Mustikkasadosta odotetaan tulevan kohtuullisen hyvän. Luontojutun kirjoittaja: Arto Lehtinen |
||