Repoveden kansallispuisto 2003

Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmassa luontotuvan sivustoversiossa, ja on nyt lisätty uuteen tupaan. Kirjoituksessani kiinnittämiini asioihin on voinut tulla positiivisia muutoksia. Kuvat ovat ennen omaa “digiaikaa”, skannattuja versioita, jotka löysin arkistojen uumenista. Laatu näin digiaikana voi häiritä, koita kestää =)
Petri Kosunen 16.04.2008

REPOVEDEN KANSALLISPUISTOSSA 19.09 - 21.09. 2003

Kauriskuvaajan Luvattu Maa

Porkkalanniemessä on runsaasti hirvieläimiä, etenkin metsäkauriit on yllättävän seurallisia ja niiden elämää pääseekin seurailemaan niemessä vähällä vaivalla.

Harmaata ja kylmenevää

Ensilumi on jo satanut ja sulanutkin, mutta uutta voi tulla milloin tahansa. Nopeat säänvaihtelut ja muutoin vaikeasti ennustettavat sääolot takaavat, ettei huomisesta aina tiedä. Harmaat ja pimeät päivät hallitsevat vuorokausirytmiä, pientä valoa elämää saa sytyttämällä kynttilöitä. On veneen noston aika, tosin innokkaimmat kalastajat tai merenkävijät sinnittelevät paksuihin jäihin saakka.

Marraskuun tuulet riipivät viimeisetkin lehdet puista. Tosin, joihinkin nuoriin tammiin lehdet kuivuvat ja jämähtävät paikalleen aina kevääseen asti. Hallava karistaa siemenensä marraskuussa.
Koskikarat saapuvat pohjoisesta kohti etelän puroja. Supikoira kömpii talviunilleen.

Sanotaan, että marraskuussa luonto kuolee. Maa alkaa routautua. Pienemmät järvet ja lammet saavat jäisen kannen. Isojen järvien selällä aallot, voivat velloa voimalla vielä joulukuun myräköissä.
Kuuraisena aamunakin voi metsästä löytää herkkuja. Suppilovahvero on hyvän makuinen vielä ensipakkasten jälkeenkin.
Nyt kannattaa suojata arat perennat kevyesti havunoksilla. Tämä vähentää pakkastuhoja, mutta ei homehduta juurakkoa ja silmuja. Samoin nuoret omenapuut on hyvä suojata rusakoita ja myyriä vastaan.

Pakkaspäivinä voi puhdistaa linnunpönttöjä, silloin pesissä lymyävät lintukirput ja muut loiset eivät pääse niin helpolla puhdistajan iholle. Varsinkin tiaiset yöpyvät mielellään puhdistetussa pöntössä.

Nyt on hyvä aloittaa lintujen talviruokinta. Puhtaus on tärkeää, jottei pikku siivekkäät saisi pöpöjä.
Laita tarjolle mahd. monipuolista sapuskaa, kuten auringonkukkaa, pähkinää, talipalloja, kauraa, hirssiä, rikkakasviensiemeniä, leipää ja läskiä. Suolaa ei saisi olla.  Ruokintapaikka pitäisi olla suojaisa ja kannattaa ottaa huomioon kissojen vierailut. Lintulaudan asentaminen riittävän korkealle helpottaa tilannetta.

Aloitin hiljalleen lintujen ruokinnan takapihallani loka-marraskuun taiteessa. Tähän mennessä ruokinnalla on käynyt 18-lajia, parhaina lajeina voisi mainita; tilhen, punarinnan ja järripeipon. Orava häärii iloisesti tinttien seurassa. Punatulkut ovat nykyään kovin vähälukuisia vierailijoita lintulaudoilla. Vähiin käy ne paikat jossa näitä upeita siivekkäitä käy vielä säännöllisesti?
Hyvää ja toivottavasti ei niin kylmää talven alkua.

Marraskuun Luontojuttu ©: Arto Lehtinen

Syksyn alkua…

Kuva: Arto Lehtinen

Erittäin nopeasti vaihtelevissa säissä on vietetty syyskuun alkupuolta. Sadetta on tullut riittävästi ja lämpimiä päiviäkin on ollut. Sormenpään kokoisia rakeita satoi päivänä yhtenä. Värikkäitä lehtiä alkaa hiljalleen ilmestyä puihin ja osa jo tippuukin luonnon kiertokulkuun.
Kovat tuulet, sateet ja yöpakkaset saattavat nopeuttaa tätä kiertoa huomattavasti. Syyspäiväntasaus on 23.9, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Aika auringonnoususta auringonlaskuun on siis 12 tuntia koko maapallolla.

Viileiden öiden kosteus tiivistyy kasteeksi, joka peittää kasvit ja hyönteiset vetiseen vaippaansa. Syyskuun sumuiset ja kylmätkin aamut hiljentävät hyönteismaailman, mutta keskipäivän aurinko herättää niityt elämään lähes kesäiseen malliin. Kostean heinikon suojissa sijaitsee pieneliöiden valtakunta. Yössä hehkuva kiiltomato, pihtihännän pesä, hämähäkkien helmeilevät seitit tai vaikkapa sarvikuonokkaan näkeminen jäävät taatusti mieleen.

Rastaat ja kottaraiset herkuttelevat vielä pitkään marjoilla. Siepot ja pääskyset matkaavat jo ulkomailla, joitakin viivyttelijöitä aina jää. Västäräkit jättävät hiljalleen suomen maaperän. Pähkinäpensaan pähkinät kypsyvät. Ne kelpaavat erityisen hyvin pähkinähakeille. Näkyvämpiä hakit ovat syksyllä ihmisten istuttamien sembramäntyjen liepeillä, joista ne ahmivat käpyjen siemeniä. Eivätkä ne juuri piittaa ihmisistä, varsinkaan ruokaillessa.

Liito-orava kerää koivun ja lepän hedenorkkoja talvivarastoonsa. Siilit ja karhut lihottavat itseään talvea varten. Hirvillä on rykimäaika, jolloin koiraat ottavat mittaa toisistaan puskupainissa. Puskeminen ja muu toiminta voi muodostua melko rajuksikin kun mittelöidään naaraan suosiosta. Valkohäntäpeuroilla kiima ja kosiomenot alkavat vasta lokakuussa.

Valoisissa kangasmetsissä puolukat kypsyvät ja odottavat poimijaansa. On myös sienestäjän juhla-aikaa. Vahverot rouskut, haperot ja orakkaat ovat poimittavissa. Monet sienet, kuten suppilovahverot ovat taitavia maastoutumaan sammalikoiden kätköihin. Joten tarkkana saa olla, sanotaankin kun yksi löytyy, niin seuraavat löytyvät jo paljon helpommin. Tämä pitäneekin paikkansa hyvin. Näillä reissuilla saa helposti mukaan vaarattomia mutta ikäviä hirvikärpäsiä. Omenat ja luumut kypsyvät puutarhoissa, ei kun maistamaan.

Luontojuttu: © Arto Lehtinen