Villisika (Sus scrofa) on kesysian kantamuoto ja sen pääasiallinen leviämisalue on lauhkea lehtimetsävyöhyke. Se liikkuu lähinnä hämäräaikaan usein laumoissa tai pesueina. Suomessa villisika on rauhoitettu maaliskuun alusta toukokuun loppuun.

Yllätettynä tai uhattuna villisiat voivat käyttäytyä aggressiivisesti ja puolustautua torahampaillaan.

Tuntomerkit

Villisikanaaras painaa noin 100 kg, aikuinen uros voi painaa jopa 300 kg. Pituutta villisialla voi olla 180 senttimetriä.

Levinneisyys

Villisika elää Euroopassa, Pohjois-Afrikassa sekä Aasiassa aina Japanissa ja Indonesiassa asti. Sitä on siirretty myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Havaijille, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Suomen ensimmäinen villisikahavainto tehtiin vuonna 1951 Vihdissä. Suomen villisiat ovat vaeltaneet kaakkoisrajan yli Venäjältä, mutta kanta on jäänyt vain noin 200 yksilöön kylmien talvien ja metsästyksen vuoksi. Talviruokinnan järjestäminen villisioille on edesauttanut kannan säilymistä.