Siili eli eurooppalainen siili (Erinaceus europaeus) on pieni ja piikikäs yöeläjä ja hyönteissyöjä.

Siili esiintyy suuressa osassa läntistä Eurooppaa, jossa se on hieman erinäköinen eri alueilla. Suomessa siiliä tavataan Perämeren pohjukasta Kainuuseen saakka ulottuvalla alueella. Siilejä on myös siirretty ihmisen toimesta tämän rajan pohjoispuolellekin, jonka vuoksi siilin levinneisyysalueen pohjoisrajaa on vaikea määrittää. Jopa Lapista on löytynyt erillisiä siiliesiintymiä.

Istutukset, kulttuurimaiseman ja asutuksen lisääntyminen ovat auttaneet siilin leviämistä. Siili onkin Pohjolassa nykyisin huomattavasti laajemmalle levinnyt ja yleisempi kuin vuosisadan alussa. Suomessa siili on sangen uusi laji ja näin pohjoisessa se on niin sanottu kulttuurilaji, eli se on tullut ihmisen mukana ja elää vain kulttuuriympäristöissä. Kaikkialla siiliä uhkaavat liikenne, talvi ja ympäristömyrkyt, joten siili on erilaisin säädöksin rauhoitettu jossakin määrin kaikkialla Euroopassa.

Siilien suku on hyvin vanha, ja siilit ovat säilyneet melko muuttumattomina vuosimiljoonia.

Afrikkalainen valkovatsainen kääpiösiili on viime vuosina saanut runsaasti suosiota lemmikkieläimenä.

Eurooppalainen siili (pihasiili) on rauhoitettu eläin. Siiliä saa ruokkia ja sille saa rakentaa horrosta varten talvimajan. Siiliä ei pidä tuoda kotiin, ellei se ole sairas tai vahingoittunut eikä selviä talven yli, jolloin tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Siili on Uudenmaan maakunnan nimikkoeläin.

Ulkonäkö

Siilin pituus on 20–30 senttiä ja häntä on 1,5–4 senttiä pitkä. Siilin paino vaihtelee 300 g:n ja 1,5 kg:n välillä vuodenajan mukaan.

Siilit ovat ruskeita ja niiden selkäkarvat ovat muuttuneet kellanruskeiksi piikeiksi, joita on noin 6 000 ja jotka ovat pituudeltaan 2–3 cm. Vatsa ja suurin osa päästä on kuitenkin ruskeanharmaan karvan peitossa. Rinnassa siilillä on musta laikku. Pienet silmät, suuri kuono ja isot tassut pitkine kynsineen kuuluvat siilille. Erittäin laihakin siili on pyöreähkön muotoinen.

Elintavat

Siili liikkuu pääasiassa yöaikaan, joten lajin edustajien lukumäärästä ei ole tarkkoja tietoja Suomessa tai muissakaan maissa. Päivät siilit viettävät kokoon kiertyneenä pesässään. Siili käpertyy kerälle myös silloin, kun kokee itsensä uhatuksi. Siilillä on erikoinen käyttäytymistapa, jota kutsutaan itsensä sylkemiseksi. Sylki sivellään piikkien päälle. Syljen arvellaan karkottavan viholliset, sillä sen eritys alkaa siilin jouduttua kosketuksiin jonkin myrkyllisen tai kemiallisen kohteen kanssa. On arveltu myös, että uuden, vieraan ja/tai pelottavan hajun kanssa kosketuksiin joutuminen saa siilin yrittämään poistamaan hajua itsestään. Yksi mahdollisuus on lisäksi (tätä lemmikkeinä pidettävät afrikkalaiset kääpiösiilit käyttävät) että siilit yrittävät sulautua ympäristön hajuun ja imeskelevät lähettyvillä olevia kohteita ja erittävät sylkeä sitten itseensä, näin ne puolustautuvat vihollisilta.

Ravinto

Siili on hyönteissyöjä ja syö pääasiassa hyönteisiä, hämähäkkejä ja matoja, mutta myös eläinravintoa kuten käärmeitä, sammakoita, sisiliskoja sekä linnun-, hiiren- ja myyränpoikasia. Siili käyttää ravinnokseen myös kasvisravintoa kuten terhoja, siemeniä ja marjoja.

Siilit syövät tarjottuina myös silakoita (miel. keitettynä) ja murskattuja maapähkinöitä. Pihalla käyvälle siilille voi antaa myös vaikkapa kissanruokaa. Valmis einesruoka (maksalaatikko, makkarat yms) ei siilille sovi niiden sisältämän suolan vuoksi. Juotavaksi siilille annetaan vettä. Siilin vatsa ei yleisestä väärästä luulosta huolimatta kestä maitoa.

Lisääntyminen

Siilin pariutumisaika ulottuu keväästä pitkälle alkukesään. Kantoaika on viidestä kuuteen viikkoa ja yhdessä poikueessa on kahdesta kymmeneen sokeaa, vaaleanpunaista ja pehmeäpiikkistä poikasta. Poikaset jättävät pesän kolmeviikkoisina. Ne seuraavat ja imevät emoa kuusiviikkoisiksi, minkä jälkeen ne alkavat elää itsenäisesti. Siilit saavuttavat sukukypsyyden vuoden ikäisinä, mutta yli puolet poikasista menehtyy ennen sitä. Jos poikaset selviytyvät ensimmäisen talven yli, ovat eloonjäämismahdollisuudet hyvät. Siili voi elää 7-vuotiaaksi.

Talvehtiminen

Siili talvehtii esimerkiksi lehtikasassa. Talvehtimispaikka ei saa olla liian kostea, mutta sen pitää olla melko lämmin. Siili vaipuu talvihorrokseen, jolloin sen elintoiminnot hidastuvat selvästi. Horroksessa siilin ruumiinlämpö voi laskea +2 - +4:n asteen vaiheille. Siili hankkii kesällä talveksi rasvakerroksen, joka toimii talvilevon aikana polttoaineena ja eristävänä kerroksena. Monet muut nisäkkäät vaipuvat talviuneen, joka on paljon virkeämpi olotila. Suomessa monet siilit kuolevat talvella, jos se on liian pitkä tai kylmä.