Ilves eli euraasialainen ilves (Lynx lynx) on keskikokoinen kissaeläin, ja se on Euroopan ja Siperian metsien tärkeimpiä petoja. Se on Suomessa ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Se liikkuu enimmäkseen hämärässä ja öisin. Ravinnokseen se saalistaa erityisesti jäniksiä ja kanalintuja mutta myös isompia nisäkkäitä, kuten valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita. Ilveskannan kooksi Suomessa arvioidaan tällä hetkellä noin 1200 yksilöä (huhtikuu 2006). Yli 90 prosenttia ilveksistä elää Venäjällä. Keski-Euroopassa (muun muassa Puolassa ja Karpaateilla) on noin 5000 ilvestä.

Tuntomerkit

Ilves on kooltaan keskikokoinen kissaeläin. Sen ruumiin pituus on noin 70–140 cm ja paino 8–25 kg. Uros on jonkin verran naarasta suurempi. Lyhyt häntä ja tupsut korvien päissä ovat ilveksen tärkeimmät tuntomerkit. Ilveksen silmät ovat lähes samankokoiset kuin ihmisellä. Turkin väri on harmaan- tai punertavanruskea. Yleensä turkissa on myös tummia täpliä tai juovia, jotka erottuvat parhaiten jaloissa.

Elinkierto

Naarasilves tulee kiimaan kevättalvella. Herättääkseen uroksen mielenkiinnon se suihkuttaa virtsaansa ympäri reviiriään ja kirkuu äänekkäästi. Urokset myös taistelevat keskenään naaraista. Pariteltuaan uros pyrkii etsimään seuraavan naaraan lähes välittömästi.

Noin kymmenen viikkoa parittelun jälkeen naaras synnyttää tavallisesti 2–3 poikasta lämpimästi verhoiltuun pesäluolaan. Ensimmäisen 2–3 viikon ajan pentujen silmät pysyvät kiinni. Pennut eivät osaa kävellä, joten ne eivät myöskään pääse harhailemaan pesän ulkopuolelle. Emo huolehtii ja imettää niitä noin kaksi kuukautta. Tämän jälkeen poikaset alkavat tutustua ympäristöönsä ja seurata emoa pyyntiretkille. Vasta vuoden ikäisinä ne oppivat tappamaan. Emo ei surmaa pyytämäänsä saalista, vaan luovuttaa tehtävän pennuille. Pian emo karkottaa jälkeläisensä ja ne saavat tulla toimeen omin päin.

Elinympäristö ja -tavat

Ilveksen reviiri vaihtelee kooltaan noin 100:n ja 1000:n neliökilometrin välillä. Uroksen reviiri on suurempi ja sen elinalueella voi elää useampiakin naaraita. Ilves liikkuu useimmiten hämärän aikaan ja öisin. Muiden kissaeläinten tavoin se näkee pimeässäkin hyvin. Yhden yön kuluessa ilves voi saalista etsiessään taittaa taivalta pisimmillään yli 20 kilometriä. Vaikka ilves viihtyykin parhaiten syrjäisillä metsäalueilla, on se muuttuneissa oloissa sopeutunut elämään myös ihmisasutuksen lähettyvillä.

Ravinto

Ilves on lihansyöjä. Ilves ei juurikaan syö raatoja, ja sen syömät haaskat voivat olla enintään vain noin 4 päivää vanhoja. Ilveksen tyypillisintä ravintoa ovat jänikset ja valkohäntäpeurat sekä Lapissa porot, mutta saalisvalikoimaan kuuluvat myös pikkujyrsijät ja linnut ja jäniksistä poroihin ja peuroihin.Saalistaessaan ilves hiipii matalana huomaamattomasti saaliinsa lähelle ja yllättää saaliseläimen hiipimällä ja hyppäämällä muutamalla loikalla saaliin kimppuun. Jos saalis ei heti tässä vaiheessa jää ilveksen kynsiin, voi seurata lyhyt ja raju takaa-ajo. Pitkään takaa-ajoon ei ilves pysty. Suurissa saaliseläimissä kaulassa on siisti purentajälki.

Ilves peittää joskus saaliinsa, mutta ei palaa sille yhtä varmasti kuin karhu. Etelässä se pystyy käyttämään saaliinsa ja haaskan paremmin, mutta pohjoisessa kova pakkanen estää usein ilvestä syömästä koko ruhoa.

Alalajit

Lynx lynx lynx – Skandinavia, Keski- ja Itä-Eurooppa, läntinen Siperia
Lynx lynx dinniki – Kaukasus
Lynx lynx isabellinus – Keski-Aasia
Lynx lynx koslowi – keskinen Siperia
Lynx lynx sardiniae (sukupuutto) – Sardinia
Lynx lynx stroganovi – Amurin alue
Lynx lynx wrangelli– itäinen Siperia