Kun etsit haasteita - MP-E 65mm Macro

Luontotuvan foorumilla on kesän aikana nähty toinen toistaan loistavampia lähikuvia jotka ovat otettu CANON MP-E 65/2.8 MACRO-optiikalla. Päätin ottaa riskin ja kokeilla miten homma toimisi omalla kohdallani. Tiesin valmiiksi sen, että kyseessä on kaikkein vaativin laite mitä olen koskaan kokeillut. Pintaa hieman raapaiseva kenttätesti jäi hieman ohueksi koska kolmen päivän aikana sääolosuhteet eivät yksinkertaisesti antaneet minulle mahdollisuutta kokeilla kaikkea mitä halusin.

Kentällä.
Kokeilin laitetta sekä omalla pienellä takapihalla, että Pomponrahkan alueella. Tuulisista olosuhteista huolimatta odotukseni olivat aika korkealla. Mukana pikkujalusta ja rutkasti halua toteuttaa itseäni. Laitteen hallinta on mielekästä, käsitarkenteinen makro ei hötkyile kädessä ja tarkentaminen on pehmeää ja tarpeeksi jämäkkää. Tein paljon virheitä ja oletukset olivat vääriä. Kuvittelin että digirungon sarjatuli voisi pelastaa minut ja voisin kuvata käsivaralta.

Käsivaralta kuvaaminen on kuitenkin hullun hommaa. Toisin sanoen siitä harvemmin tulee mitään. Tottakai taidokas kuvaaja, jolla on vakaat kädet ja raudanluja tahto, varmasti onnistuu. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tätä laitetta tule käyttää lainkaan käsivaralta kuvaamiseen. Jalusta on aina oltava, salama myös. Ok, jos et käytä laitetta “tapissa” eli 5x-kerrointa niin kuvaaminen on vaivattomampaa jos sitä koskaan voi helpoksi tituulerata. Tämä objektiivi on tosikuvaajan laite. Omistan itse 100mm makron ja vaikka sillä on omaan arkistoon tullut kohtuuhyviä tuloksia ja olen aika hyvin tottunut satamilliseen, niin MP-E 65mm Macro vaatii todella paljon enemmän jo pelkästään kuvaajalta, saatika kuvausolosuhteilta.

Laite kuitenkin avaa aivan järjettömän hienon, uuden maailman kuvaajalleen. Se tuo eteesi ne hirviöt ja detaljit mitä näet painajaisissasi. Eikä se loppujen lopuksi paljon sittenkään - vaadi. Itseasiassa kohteita löytyy niin paljon että laitteen kanssa voisit kuvata huoletta seuraavat 10 vuotta ilman että kohteet loppuisivat kesken. Kun tätä ajatusta vertaa esim. lintukuvaukseen niin alkaa oikeasti tehdä mieli olla 65mm makron omistaja.

Käsivaralta kuvattu ja tuloksen huomaa, jalusta on oltava.

Käsittely on mielestäni helppoa mutta kuvauskohteen löytäminen ja pitäminen etsimessä ei ole. Eikä tule koskaan olemaankaan, ellet kuvaa kuolleita ötököitä tai muita liikkumattomia kohteita. Lähin tarkennusetäisyys on 0,243 metriä 5X suurennuksella ja tällöin objektiivin etureuna on lähes kiinni kohteessa. millin parin liikahdus ja kohde on ulkona kuvasta. Tämä on arvio, sillä se voi olla vähemmänkin kuin millimetri. Mutta en voi olla kehumatta laitetta vaikka en sillä nyt saanut valokuvia aikaiseksi. Kärpäset, perhoset, madot, hämähäkit, lehdet, marjat, mitä pienempi kohde, sitä jännittävämpää. Silmiesi eteen avautuu uskomattoman hieno maailma, josta et ole aiemmin osannut haaveilla.

Käsivaralta kuvattu ja tuloksen huomaa. Aukko 16 ja silti “ohi”...vesitippa oli muuten todella pieni

Ok, laitteen käsittely ei vaadi mitään eriskummallista, eikä pitäisikään. Sinä tarkennat käsin ja jos hermot pitävät sekä kohde suostuu yhteistyöhön kanssasi, saat loistavia kuvia. Vai meneekö se sittenkään näin helposti? Ei mene. Macrosalama, riittävä valo, tuuleton alue ja jalusta. Kärsivällisyyden sekä kohteen “tottelevaisuus” mukaan niin saadaan toimiva konsepti. Nämä kaikki antavat sinulle haasteen, jonka voittamisessa menee aikaa ja vielä hieman aikaa. Asian hyvä puoli lienee se, että kun vihdoin opit kuvaamaan 65mm macrolla, kaikki muu kuvaaminen lienee tuntuvan niin helpolta että ihmettelet itsekin asiaa.

Laitteen hinta kotimaassa on tuhannen euron paikkeilla. Jos jo mietit laitteen hankintaa, mieti myös sitä, että hankinta auttanee sinua parantamaan kuvaustaitojasi ja ennen kaikkea opit olemaan kärsivällisempi - kärsivällisyys kun on yksi tärkeimpiä luontokuvaajan ominaisuuksia. Olisin itse hankkinut heti tämän laitteen, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Ari Kakko kertoi minulle että laite on terapeuttinen, olen samaa mieltä.

Älä toivo liikoja, mutta odota paljon. Ajattele! Kuvittele! Miltä tuntuisi ajatus päästä maailmaan mitä et “näe” normaalisti ja vielä kuvata sitä, yhdellä laitteella? Se antaa satavarmasti sinulle, sekä katselijakunnallesi paljon uusia ja hienoja luontokokemuksia. Aina onnistumisen ilosta, tarkkoihin ja yksityiskohtia viliseviin makrokuviin asti. Laite pakottaa sinut oppimaan kärsivällisyyttä, se opettaa sinua kuvaamaan, samalla aukaisten maailman josta kohteet eivät elinikänäsi lopu kesken.

En näe mitään miinuksia laitteessa mutta olisihan se hienoa jos siinä olisi sisäänrakennettu kuvanvakain. Harmittaa vietävästi etten voinut pitää laitetta viikkoa tai kahta, sillä tällöin olisin voinut antaa ja kertoa paljon enemmän. Omalla kohdalla testipäivien säät eivät antaneet mahdollisuuksia ja olihan kyse myös ajanpuutteesta. Puhumatta siitä, ettei minulla ollut makrosalamaa eikä jykevää jalustaa joka on tarkoitettu lähikuvaamiseen. Näin ollen arvioni perustuu enemmän mutu-tunteisiin kuin kylmään faktaan. Ehkäpä seuraavalla kerralla… Lyhyellä pyrähdyksellä annan silti täydet pisteet laitteelle.

Hanki Canon MP-E 65/2.8 Macro heti Rajala Pro Shop verkkokaupasta.

Laitetestin mahdollistaa
Rajala Pro Shop

Petri Kosunen, 8.9.2009.
PS. Jos sinulla on kokemusta kyseisestä laitteesta, laita sähköpostia ja luvallasi lisään omat ajatuksesi tämän julkaisun yhteyteen.
——————————————————-
Käyttäjäkokemuksia/esimerkkikuvat -  Ari Kakko.

Kuvattavassa hyvin pientä kohdetta kuvassa näkyy pienimmätkin kameran tai kohteen liikkeet, mikäli valotusaikaa ei saada riittävän lyhyeksi. Kameran liikkeet saadaan kuriin jalustalla ja lankalaukaisimella. Omien kokemuksien mukaan ainoa toimiva jalusta makrokuvauksessa on Uni-Loc tai Benbo.

Kohteen pysäyttäminen onnistuu suhteellisen hyvin 1-2 kertaisilla suurennuksilla hyvissä valaisuolosuhteissa luonnon valolla. Tätä suuremmilla suurennuksilla optiikka tulee niin lähelle kohdetta, ettei valoa tule kohteeseen riittävästi oikeasta suunnasta. Tähän ei ole muuta apua kuin tarkoitukseen sopiva salamavalo. Kunnollisen lähikuvaussalaman hankinta on hinnakas investointi.

Paras kaveri MP-E:lle on Canonin MT-24EX Macro Twin Lite. Salama ei tule juurikaan etulinssin etupuolella ja kiinnitysrengas on kolottu alapuolelta. Välähdyspäitä voi siirrellä haluamaansa asentoon ja lisäksi salaman säädettävyys on erittäin hyvä.

Noin kymmenesosa edellisen hinnasta saa vaatimattomampia rengassalamia, jotka toimivat aivan hyvin, mutta niiden säädettävyys on hyvin rajallista. Mikäli tästä optiikasta aikoo saada kaikki sen mahdollisuudet irti, jonkinlaisen makrosalaman hankkiminen on välttämättömyys.

Optiikalla saa potrettikuvia pienistä hyönteisistä. Tässä kuvauksessa käyttökelpoiset suurennukset ovat 1-2 kertaisia. Suuremmilla suurennuksilla saa kuvattua sellaisia yksityiskohtia, mitä ei ilman apuvälineitä voi luonnossa todeta. Ongelma suurilla suurennuksilla on terävyysalue ja tarkennuskohta, jotta haluttu näkymä saadaan kuvaan.

Kuva © Ari Kakko. Noin 15 mm pitkä toukka kuvattu viisinkertaisella suurennuksella. Toukan pään on luonnossa alle millimetrin halkaisijaltaan. Kuvassa päästä erottuu paljon yksityiskohtia.

Kuva © Ari Kakko. Perhoset, varsinkin yöperhoset ovat melkoisia karvaturreja. Kuvasta voi aluksi olla vaikea hahmottaa, että se on otettu pienen perhosen päästä. Suurennus on 5x.

Optiikalla pitää päästä kohdetta tosi lähelle, tarkennusetäisyys etulinssistä on 10 cm (1x) ja 4 cm (5x). Tämä karsii huomattavasti kohteita, mitä tällä voi kuvata. Kuvattava ala on suurimmillaan digikameran kennon kokoinen, joten täysikokoinen kenno (36mmx24mm) antaa paremmat mahdollisuudet sommitella kohdetta. Tämän vuoksi tämä ei sovellu ainoaksi makro-objektiiviksi, mikäli hyönteisistä tai kasveista aikoo ottaa monipuolisesti kuvia.

Kuvaajalle tämä supermakro asettaa omat vaatimuksensa. Optiikka on manuaalitarkenteinen, joten näkökyky täytyy olla vähintään kohtuullinen. Omien havaintojen mukaan kulmaetsin on oiva apu monessa tilanteessa ja se auttaa tarkennuksen onnistumisessa. Kameran takanäyttöä voi myös käyttää joissakin tilanteissa.

Toisaalta pitää miettiä tarkasti, miten kuvan rajaa ja mihin kohtaan tarkentaa. Tätä kun soveltaa myös muuhun kuvaamiseen, niin pitkällä telellä kuvaaminen tuntuu naurettavan helpolta. Optiikka on myös ekologinen valinta. Kuvauskohteita löytyy jopa kaupungissa lähiympäristöstä aivan riittävästi. Tutustut samalla lähiluontoon tavalla, mikä muuten vois jäädä tekemättä. Löydät luonnosta uutta ja ihmeellistä. Toki tämä vaatii, että edelleen hämmästelet luonnon ihmeitä pikkupojan innolla.

MP-E:llä kuvaus on niin erilaista, että siitä innostuu, jos muu kuvaus ei sillä hetkellä houkuttele. Pikkuriikkisten otusten kuvaukseen voi tosiaan ryhtyä lähtemättä erikseen kuvausretkelle. Ovesta ulos ja kohteita riittää yllinkyllin. Naapureissa voi herättää hilpeyttä, kun isäntä makaa pihalla pää turpeessa hievahtamatta useita tunteja.

Kuva © Ari Kakko. Kukkahämähäkki on pieni, sievä otus. Näitä voi löytää pihan kukista. Kuva otettu maastossa tikankontilla olevasta hämähäkistä. Hämähäkin pituus noin 4 mm, kuvan suurennus 5x.

Kuva © Ari Kakko. Harsokorennon silmät ovat hienot, metallinhohtoiset. Kuvattu noin 4 kertaisella suurennuksella.

Kuva © Ari Kakko. Pihapäydällä vilistävä punainen piste on tämän näköinen. Noin millimetrin mittainen hyrräpunkki viisinkertaisella suurennuksella kuvattu.

Arin kotisivut