Kenttätestissä - SIGMA 170-500/5-6.3 APO DG

Julkaistu: 20.04.2008

Jalustalta vai ilman, lintuja vai maisemia?

Ennen poluille menoa!
Kun sain objektiivin käteeni, sen pieni koko (170mm päässä) miellytti. Myös paino yllätti positiivisesti. Sen sijaan objektiivi on suunniteltu niin, että zoomatessa tappiin asti, ulos työntyy sen verran paljon “putkea” etten pidä tästä. Sen lisäksi mieleen juolahti heti, että kuinka paljon roskaa ja pölyä voi parin kuukauden käytön tai kesän jälkeen löytyä objektiivin sisältä. Kun testasin objektiivia vain muutaman kerran, tätä samaa kysymystä pitää kysyä niiltä, ketkä ovat laitteen pidemmän aikaa omistaneet. Uskoisin että Sigma on yrittänyt pitää huolta siitä, ettei pölyt ja liat sisälle helposti pääse.

Entä hiekkapohjaisessa maastossa kulkevalla? Jos tuuli tuo pieniä hiekanjyviä rassaamaan zoomia kun sihtaat 170-500 millin välillä, onko laite niin tiivis, ettei tästä ole huolta? Hieman aikaa laitetta kokeiltuani sisätiloissa, mietin kuinka kauan objektiivi pysyy suht jämäkkänä. Kävelet polkuja pitkin, laite on kiinni kamerasi rungossa ja koko paketti heiluu askelten tahdissa. Kuinka kauan kestää, että Sigma on aina 500mm asennossa? Kestääkö se kauan, vai löystyykö objektiivi jo parin viikon käytön jälkeen? Nyt se vielä uutena yritti pitää itsensä koossa, mutta kylmä totuus on se, että kyllä se “valahtaa” sinne 500mm saakka aika helposti.

Miten objektiivi sitten toimii itse toiminnassa, poluilla, vaihtelevassa maastossa? Onko siitä käsivaralta kuvaamiseen, vai meneekö jalustahommiksi? Objektiivissa ei ole kuvanvakaajaa, joten 500mm kohdalla pitää valoa olla jo aikalailla, ettei ala heilahtelemaan!?

Kentällä käsivaralta!
Lähdin Pomponrahkan (LINKKI: TIETOA ALUEESTA) alueelle objektiivi mukanani. Runkona toimi Canonin 40D digijärjestelmä.

Kun en ollut aiemmin alueella käynyt, en tiennyt mitä tulee vastaan, voinko edes testata objektiivia, onko siellä kuvattavaa jotta ei tarvitsisi puunrunkoja tai kiviä sihtailla.
Kävellessäni polkuja pitkin objektiivi ei rasittanut niskaa, jos vetailukohteeksi otetaan vaikka kiinteä 500mm. Tämä viehätti niskalihaksiani sekä minua. Ei tuntunut siltä, että kaulassa roikkuisi niinkin paljon millejä. Hyvä homma siis. Paikalla oli suht paljon lintuja, enimmäkseen pieniä mutta lintuja kuitenkin. Punakylkirastaan pyrähtäessä jostain ojanpohjalta puun oksalle pääsin vihdoin kokeilemaan miltä objektiivi tuntuu käytännössä, miten sen kanssa pystyy toimimaan. Onko tarkennus nopea, hiljainen.

Ylläoleva räpsy tallentui kortille, kuva on epäterävä ja tarkennuskin tuntuu olevan takana vaikka etsimestä välähti linnun päällä punaista. Voisin väittää, että sama objektiivi, kuvanvakaajalla varustettuna, ja tulos olisi ollut tarkempi. Kun valoa oli kohtuullisesti, tarkennus toimi kuta kuinkin niin, että ensilaukauksista jäi positiivinen fiilis.

Se miten itse pitelen kameraa ja objektiivia kuvatessa, se ei kuitenkaan sovi tähän Sigman versioon. Vasemman käden pari sormea oli koko ajan tarkennusrenkaan päällä ja kun optiikka oli AF-asennossa, se häiritsi liian paljon toimintaani. Ensimmäisen tarkennuksen aikana joka kerta, näpit oli edessä. Kättä ja asentoa piti vaihtaa jotta sormet pysyivät pois tarkennusrenkaan päältä sen liikkuessa.

Ja kun metsässä ollaan, ISO-lukua piti tahkoa suuremmaksi että sai suht järkeviin aikoihin valotusajat. Kun kuvanvakaaja ei ole, ei kannattane mennä ikimetsiin, satumetsiin, eikä pehmeiden valojen aikaan, aikaisin aamulla tai myöhään illalla.

Objektiivi pitää aika kovaa ääntä, jonka myös linnut huomasivat. Aika kova, ja metallinen ääni pelästytti lähistön tintit ja muut joten piilokojuilua mietittäessä tämä kannattaa ottaa huomioon. Arat kohteet voivat kyllä tottua ääneen, mutta toivottavasti ensimmäisen kuvan aikana ei tapahdu mitään ainutlaatuista! AF löysi kuitenkin yllättävän nopeasti metsässä jotain mihin lukittua.

Kentällä jalustalta!
Tulin Pomponrahkalla siihen tulokseen, ettei objektiivista ainakaan sysimetsässä ole oikein iloa. Miten kävisi sitten avoimella paikalla, järven rannalla ja jalustalta kuvatessa?

Nyt puhutaan jo asiaa. Vaikka objektiivin keveys ja pienuus ovat plussaa, suoran toiminnan kuvaamiseen en ollut tyytyväinen. Jalustalta kuvatessa asia on aivan toinen. Tottakai! Kun aurinko vielä helli kuvaajaa niin valoa riitti. Tuulen tuivertaessa ja avoimella paikalla myös objektiivin pitämä meteli katosi ainakin omista korvistani. AF oli välillä jopa nopeampi kuin samalla reissulla mukana ollut Canon EF 300/4 L IS USM. Jalustalta kuvattaessa homma alkoi siis maistua, vai?

Myönnetään, 500mm on jo aika paljon, joten sorsalinnut ja muut samaa kokoluokkaa olevat kohteet voivat rauhassa olla jo hieman kauempana kuin 300mm optiikkaa käytettäessä. Kun kyseessä on 170 - 500mm zoom niin kohteet voivat myös tulla aikalailla lähemmäksi kuin kiinteillä teleobjektiiveilla kuvattaessa. Hyötyä ja käyttömukavuutta.

Kuitenkin, zoom ei toimi mielestäni hyvin. Lähdettäessä zoomaamaan 170mm kohdalta aina sinne 500mm asti, käyttö on liian kitkamaista. Se on töksähtelevää, tai sitten vain en osaa rullata tasaisesti. Joka tapauksessa huono puoli objektiivia käytettäessä jalustalta on ainakin zoomaaminen.

Se ei ole pehmeää, “näppituntumalla” tapahtuvaa vaan zoom-rengasta pitää oikeasti vääntää että se lähtee liikkeelle. Tämä jämäkkyys on selitettävissä yksinkertaisesti sillä, että jos se olisi joustava, löysä ja mukava, niin kaulalla roikkuessa se olisi auttamatta heti ja oitis 500mm asennossa. Kaikkea ei voi saada kun kyseessä on hinnaltaan edullinen objektiivi.

Näitä ottamiani testikuvia pitää katsoa varauksella, sillä pehmeys ja epätarkkuus ei välttämättä löydy objektiivista tai rungosta, vaan se voinee löytyä myös kuvaajan tavasta. Alla kuitenkin kaksi esimerkkikuvaa. Toinen 170mm ja toinen 500mm kuvattuna!


Kuvista toivottavasti välittyy se ero, ja hyöty mitä zoom itsessään antaa. Pääset lähelle kaukaa kuvatessa, tai voit ottaa maisemakuvaa samasta kohteesta, samalla objektiivilla!

Yhteenveto ja johtopäätökset!
Kun testasin objektiivia, meno oli aikalailla kuin vuoristorataa mentäessä. Ensin pidin, sitten kirosin. Myöhemmin taas pidin kunnes jälleen kirosin. En voisi ajatella että tämä olisi yhden objektiivin miehelle tai naiselle “se” ratkaisu. Liikaa heikkouksia, kuitenkin. Mutta kun otetaan huomioon hinta 500mm teleobjektiiveissä, Sigma on luultavasti löytänyt itselleen sopivan kohderyhmän tämän objektiivin kohdalla.

Sijoittaminen ei normaalituloiselta vaadi suuria ponnistuksia ja näkkileipäviikkoja, mutta eipä sillä toisaalta myöskään ratkaista kaikkea. Olen itse ollut monesti oravanpyörässä, jossa vaihdetaan omia objektiiveja kuin sukkia, etsitään ja kuvitellaan.

Loppujen lopuksi itselleni aikanaan tuli kyllästyminen vastaan ja olen ylpeänä ollut jo toista vuotta vain kahden objektiivin mies. Tämä Sigman versio ei lämmittänyt, mutta antoi toivoa. Varsinkin jos kuljet aina kunnon jalusta mukanasi, ei ole lainkaan poissuljettua etteikö laitetta kannattaisi ostaa reppuun pölyttymään. Teerisoille, piilokojuihin? Varmasti sopiva aloittamiseen. Kun objektiivin valovoima on mitä on, sitä valoa kuitenkin pitää saada muualtakin kuin omalta energiayhtiöltäsi!

Se, pitääkö tämä paikkaansa, on jokaisen itse selvitettävä kokeilemalla objektiivia:
This compact ultra telephoto zoom lens covers a useful range up to 500mm and it is ideal for sports, nature, wildlife, and landscape photography. It lets you bring your far away subject up close.

Suosittelen jos:
- et halua sijoittaa tuhansia euroja 500mm objektiivia varten
- et kuvaa elääksesi
- et kuvaa myydäksesi
- tyydyt tuloksiin mitä saat, muutoin istut kotona kun on pehmeät valot ja mukavat aamusumut!
- kuvaat aina jalustalta

En suosittele jos:
- vaadit priimalaatua
- olet suoran toiminnan kuvaaja
- sinulla on varaa sijoittaa objektiiveihin
- pidät käyttömukavuudesta ja objektiivisi pitää toimia “pehmeän” sujuvasti zoomatessa.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
- Sigma toteaa näin zoomistaan!
- Osta objektiivi heti!
- Kapea hintaseuranta objektiiville

Kuvat ja teksti: Petri Kosunen.

vaikken ostakkaan tuota niin tarkkuutta esittelevät kuvatkin olisi paikallaan eli rajaukset edes.

Kommentin antaja: Juha-Pekka Kuusela, Paikkakunta: , Lisätty: 23.04.2008 kello 13:08

Olin tällaisen putken omistaja jokin aika sitten mutta luovuin siitä, kyllä nuo Petrin kommentit voin oikeaksi vahvistaa. Parasta oli hinta, pieni koko ja sopiva polttovälialue. Valovoima on heikohko mutta sen kanssa olisin pärjännyt jos piirto täydellä aukolla olisi ollut kunnossa, mutta kun ei ollut, jälki oli suttuista. Objektiivista puuttuu zoomin lukitus joka on ehdottomasti oltava jos kantaa jalustaan kiinnitettyä obiskaa mukanaan esim. olkapäällä. Rakenne vaikutti huteralta ja rikkoutumisalttiilta 500mm polttovälillä, lyhyessä päässä oli tukevampi.
Voin laittaa jonkun tämmösellä kuvatun esimerkin tuonne lintuosioon.

Kommentin antaja: Markku Pajanen, Paikkakunta: Laihia, Lisätty: 23.04.2008 kello 18:59







Edellinen sivu: EF 16-35 vs 17-40 Seuraava sivu: Kenttävertailussa kaksi jalustaa!