EF 500 mm 4.0 L IS USM

Yksi maailman suosituimmista luontokuvauksessa käytetyistä objektiiveista?

Maailman suosituin ehkä, mutta käytetyin? - Sitä en tiedä. Se on ainakin superteleobjektiivi, jossa kuvanvakain ja valovoima F4.
Lähin tarkennusetäisyys on 4,5 metriä. Siinä on mekaaninen käsitarkennus, tarkennuksen esiasetus ja automaattitarkennuksen pysäytys.
Objektiivi on kevyt(suhteellinen asia) ja se kestää hyvin pölyä ja kosteutta.
- Näin väittää ja lupaa valmistaja.

Testipäiviä taikka tunteja ei kertynyt paljon. Ajanpuute ja surkeat kelit pitivät siitä huolta että monta asiaa jäi kokeilematta ja ratkaisematta! Yritän kuitenkin kertoa sen mitä pidin objektiivista, sen käytettävyydestä sekä miksi sitä kehutaan suosituimmaksi luontokuvauksessa käytettävistä objektiiveista. Se että on suosittu ei tarkoittane silti sitä että se on käytetyin - en ainakaan usko että kovinkaan moni suomalainen valokuvausalan yritys pitää kyseistä objektiivia hyllytavarana koska “sitä menee niin hyvin johtuen sen suosiosta”...Hintaa on sen verran ettei keskiverto harrastaja saatika ammattilainenkaan osta sitä ihan vain sen suosion vuoksi?

Tämä ei ole tekniikkatesti, en perehdy objektiivin rakenteeseen taikka linssielementtien määrään saatika katsele käyriä tai muuta nippelitietoa, tämä on kenttätesti! Mitä objektiivi oikeasti antaa ja ottaa luonnossa, siellä missä luontokuvaaja tekee työnsä.

Klikkaamalla “Lue lisää - Kommentoi linkkiä voit lukea koko testin. Se voi jättää aukkoja mutta herättänee mielenkiinnon taikka inhon?
Petri Kosunen (alkuperäinen julkaisupäivä 2006 syksyllä).

Kenttätestissä EF 500/4 L IS USM

Ensituntuma
Hakiessani laitteen testattavaksi, mm. sen paino ei tuntunut vielä pahalta. Vaikka painoa on lähes 4kg se tuntui olevan siinä rajoilla että kameraa ja objektiivia pystyin vielä kotioloissa käsittelemään aika vaivatta. Eri säätönappulat ovat hyvin esillä tosin nopeissa tilanteissa niitä en oppinut testijakson aikana käyttämään sujuvasti.

Pienen kotitestin aikana tuli kuitenkin huomattua ettei käsivarakuvaamista sittenkään voinut ajatella, tukea pitää olla. Jos kyseistä laitetta käyttää niin mm. kantohihnat ovat pakko-ostos, kaulassa sitä ei voi roikottaa kuin muutaman hetken. Kanniskelin objektiivia kotona kameraan kiinnitettynä ja jalustapanta on todella hyvä olla, siitä voi objektiivia ja kameraa vaivatta kannella, välillä voi laittaa yhdistelmän olkapäälle mutta tässä kannattaa varoa ettei säätönamiskat liiku eri toiminta-asentoihin.

Ensituntuma oli siis aika positiivinen, takapihalle sihtaillessa jopa AF tuntui napsahtavan kohteeseen kuin kohteeseen, nopeasti ja vaivatta. Tämä ensituntuma kuitenkin muuttui testien edetessä.

Autossa
Ison kokonsa vuoksi yhden rungon omistajana optiikoiden vaihto tuotti heti alussa harmaita hiuksia. Otetaan esimerkkinä vaikka nyt laajakulmaisen optiikan vaihtoprosessi autossa 500mm superteleen. Ok, laajakulman saa näppärästi ja vaivatta pois rungosta tai runkoon. Mutta sitten tuleekin mietittävää, jos olet autossa, 500:sen käsittely ratin takana tai “pelkääjän” paikalla on hankalaa, hidasta ja aikaa kuluu. Olen varma siitä että tulet hakkaamaan objektivilla tuulilasia ja muita auton osia vaihtaessasi kiireessä sitä kiinni runkoon. Ja kun objektiivi myös painaa, sen sihtaaminen ja kiinnittäminen autossa runkoon on työlästä - aikaa kuluu ja luontokuvaajan painajainen on tosiasia, se upea petolintu on jo joko kadonnut näkyvistä taikka niin kaukana ettei edes tällä supertelellä enää saa oikein mitään aikaiseksi.

Jos olet ennalta viisas ja pidät objektiiva valmiina jo kiinni rungossa niin tässäkin tulee fyysinen objektivin koko vastaan. pitkää objektiivia vastavalosuojineen on hankala sijoittaa etupenkille niin ettei se siitä tipahda jalkatilaan kun jarrutat ja pysähdyt kuvaamaan. Jos taas pidät penkkiä niin lähellä että saat objektiivin “nojaamaan” hansikaslokeroon tms. niin silti kameran nopea käyttöönotto on tuskaista. Autosta kuvaaminen on osittain hankalaa, osittain helppoa. Jos olet sijoittunut kohteesi nähden niin, että saat objektiivin tuettua auton ikkunan etuosaan viistosti se antaa hyvän tuen. Jos taas tuet sitä suoraan alaosaan, asentosi muuttuu hankalaksi eikä oikein toimi. Hernepussi tai muu vastaava viritelmä on mielestäni tätä kuvaustyyliä varten siis hommattava. Markkinoilla on myös ikkunaan suoraan kiinnitettäviä tukia mutta en tiedä niiden käytettävyydestä kyseisen objektiivin kanssa koska kokemusta ei ole. Pintaraapaisuna autosta kuvaaminen kyseisellä objektiivilla on siis suhteellisen hankala prosessi vaikka autohan on hyvä piilokoju, useissa tilanteissa.

Kentälle
Kun jalkauduin kentälle eli maastoon ja metsiin niin kantaminen oli aluksi mielestäni mukavaa ja vaivatonta. Mutta sekin tuntuma muuttui heti kun alkoi tulla risuja, heinikkoa, tolppia ym. reitille. Yletöntä objektiivin nostamista ja pitämistä pois oksista ja muista tuotti lihaksistoon tunteita ettei tätä menoa voi kovinkaan kauan harrastaa. Esimerkiksi Turun Friskalanlahden lintutornin alueella pitkospuita kävellessä sain koko ajan nostaa yhdistelmää koska pitkospuita reunustaa tolpat - erittäin epämiellyttävää mutta käy hyvin punttisalista sekin jos positiivisia puolia pitää hakea.

Monopod on pakko olla mukana.
Jos ei kunnon jalustaa kanna mukanaan niin vähintä mitä mielestäni pitää objektiivin kanssa toimiessa olla mukana, on monopod - tukeva sellainen. Omaan monopodiin kiinnitys sujui helpohkosti tosin painonsa vuoksi tyyli oli hieman eri kuin muilla objektiiveilla, lähinnä 300/4 is usmin kanssa. Tarkoitan sitä että nyt piti roikottaa koko kamera/objektiiviyhdistelmää ja ikäänkuin “imaista” monopod siihen kiinni. Painava yhdistelmä kun ei oikein suostunut kiinnittymään niin että olisi laskenut sen monopidin pääälle ja vain kiristänyt kiinni. Vaikea selittää tyyliä mutta erosi kuitenkin siinä että painon vuoksi tämänkin oli tehtävä toisin kuin olin tottunut.

Kuvaaminen olikin pelkkää juhlaa monopodilla. Helppoa ja mukavaa, siinä seurailla mitä maastossa tapahtuu, mutta tässäkin tuli mutkia matkaan.
Tuuli: Kovalla tuulella monopodin kanssa kuvatessa kuvaamisesta ei välttämäti tule oikein mitään. Tuuli ottaa niin voimakkaasti isoon objektiiviin kiinni että yhdistelmä alkaa heilua, siihen ei auta mikään. Eli jos kuvaat kaukana olevaa kohdetta ja joka vielä liikkuu niin kohde katoaa aika helposti etsimestä jos tuuli on mukana kuvioissa.
Eri korkeuksilla kuvaaminen: monopodilla pystyy vaakatasossa kuvaamaan ja alaviistoonkin helpohkosti mutta entäs jos tulee eteen tilanne jossa haluat kuvata ylöspäin - ei hyvä. “keppi” heiluu, osuu puihin ja oksiin yms. kun yrität sihtailla ylöspäin eli hyvästä tuesta tuleekin rasite aika helposti.

Kentällä liikkuessa pitäisi olla ainakin siis monopod, objektiiviin pitää hankkia kunnon kantohihnat ja pitää muistaa että takaisinkin pitää kävellä ja kantaa kaikkea mukana.

Kojussa
Objektiivi on aivan lyömätön kojukuvaamisessa. Kahtena kojupäivänä ei tuottanut mitään ongelmia laitteen käytön osalta. Siinä vain istut ja annat palaa. Tosin kojun koko pitää olla suhteutettuna objektiiviin enkä päässyt kokeilemaan matalalta kuvaamista joten siitä en osaa kertoa hyviä enkä huonoja puolia.

Kuva: Tuomo Koskinen, kuvassa Petri Kosunen

TOIMINTA

AF
Testipäivien aikana tuli huomattua että oli valo mitä tahansa, AF toimi moitteetta, sekä ilman jatketta tai sitten 1,4 jatkeella Canonin 20D rungon kanssa. Tämä silloin kun ei ollut nopeasti liikkuvia kohteita. AF:n sahaus tuli vastaan vain nopeasti liikkuvien kohteiden kanssa. Olin Salossa Halikonlahdella ja vikloparvi sattui sopivasti testituntien viimeisiin hetkiin tulemaan paikalle. noin puolen tunnin aikana yritin saada nopeasti ja vaihtuvin suunnin lentävää parvea kuvattua mutta se osoittautui jopa tälle “helmelle” vaikeaksi. Oman kamerani AI-servo ei pysynyt perässä ja AF ei löytänyt kohdetta suoraan. Tässä tilanteessa pitää siis olla luottamatta kokonaan AF:n nopeuteen ja tarkkuuteen ja ottaa manuaalitarkennus käyttöön yhdessä AF:n kanssa. Objektiivissahan on mahdollisuuksia joita voi hyödyntää mutta en päässyt oikein sisälle näihin säätöihin testiajan puutteen vuoksi joten nämä eri säätömahdollisuudet jäivät itselleni yhä arvoitukseksi.

Tasaisesti yhteen suuntaan liikkuvan kohteen seuraaminen on helpohkoa eli uskon että panorointi sujuu objektiivilla mukavasti autofocuksellakin.

valovoima
Objektiivi on valovoimainen ja sen huomaa. Lähes vastavaloon otetuissa kuvissakin sain silhuetin sijaan sävyjä ja muotoja sisältäviä kuvia. Aamuhämärässä kuvattuja västäräkkejäkin oli mukava kuvata koska näistäkin, osin myös kuvanvakaimen ansiosta tuli juuri sellaisia miten ne ihmissilmälläkin näki. Tämä siis tarkoittaa sitä että objektiivi tuottaa erittäin hyvälaatuisia kuvia vaikeissakin olosuhteissa. Lähes kaikki ottamani testikuvat eivät sen kummempaa jälkikäsittelyä vaatineet, toisin on muiden objektiivien kanssa.

Kiinteä polttoväli - ongelma?
Koska kyseessä on 500mm supertele niin kiinteä polttoväli tuo välillä ongelmia kuvan sommitelun suhteen. Tämä tarkoittaa testien perusteella lähinnä sitä että kun objektiivia käyttää piilokojussa, kuvista ei saa aina sitä irti mitä haluaisi. Kohde on joko liian “leveä” taikka liian lähellä vaikka mahtuisikin kokonaan ruudulle. Lisäksi kojukuvaamisessa muiden elementtien mukaansaanti kuviin tuotti harmaita hiuksia eli kuvien sisältöä ei paljon voinut ajatella juuri kiinteän polttovälinsä vuoksi. Tämä siis pitää ottaa huomioon jos on hankkimassa objektiivia. Kuvauspaikka ja alueet on kartoitettava paljon tarkemmin kuin vaikkapa 100-400 telezoomilla, näin uskallan väittää. Toisin sanoen, monipuolisen kuvaamisen kannalta objektiivi ei ehkä ole sitä mitä haluaa.

YHTEENVETO
Onhan objektiivi unelma paremmasta, sitä ei voi kiistää. Sen kanssa otettujen kuvien laatu on aivan omaa luokkaansa, objektiivi mahdollistaa arkojen kohteiden kuvaamisen ilman että ne stressaantuvat taikka säikkyvät pakoon. Objektiivilla voi myös ottaa isoista rakennuksista kaukaa “lähikuvia” joten kyllä käyttökohteita riittää niin paljon kuin vain osaa ajatella ja keksiä. Paino ja iso koko ovat niitä mitä voi ainoastaan pitää jonkinasteisina haittoina. ne verottavat jonkun verran laitteen käyttötilanteita mutta toisaalta ehkäpä se taas edesauttaa kuvaajaa entistä tarkempaan kuvaamisen suunnitteluun ja toteuttamiseen sen sijaan että menee ja räiskii ympäriinsä olettaen että kallis ja pitkä tele tekee kuvasta kuin kuvasta huippukuvia, sitä se ei ikävä kyllä tee joten jos unelmoit hyvistä kuvista vain ostamalla kalliin objektivin, elät satumaailmassa.

Kallis hinta mutta kuten monet sanovat, kyllä harrastuksiin uppoaa rahaa, harrasti sitten kuvaamista, moottoripyöriä, veneilyä tai muuta vastaavaa joten noin 6500e hinta kyllä antaa takaisin jos siihen vain on varaa. En siis epäröisi lainkaan hankinnan suhteen jos itselläni olisi niin ideaali tilanne että voisin tämän objektiivin hankkia. petolintukuvaamiseen tämä on aivan ykkönen, kunhan ensin oppii ne paikat missä sitä lintua kuvaa ja missä se elää. Tässäkään siis ei riitä se että ostat objektiivin ja menet mäelle, ei tule kuvan kuvaa ellei tee hieman muitakin toimenpiteitä.

Jos siis olet tosissasi kuvaamisesi kanssa, teet suunnitelmallista työtä sen eteen ja haluat huippulaatuisia kuvia, voin suositella objektiivin hankintaa. Jos taas haluat sen siinä luulossa että millit tekee ihmeitä, jätä ostamatta. Jos taas haluat leveillä rahoillasi ja nostaa omaa egoasi ja katu-uskottavuuttasi kovana kuvaajana ja ammattilaisena, osta pois mutta ei ne kuvat silti parane

Petri Kosunen - kenttätestaaja

Julkaisupäivä: 10.03.2008 · Päivitetty: 07.04.2008

No mitäs pienistä =)Tällanen kaupunkilainen tekee välillä mitä sattuu =)

Vastauksen lähetti Petri Kosunen, 10.03.2008 klo 19:30

Sivu 1  /  1

Nimi:

Email:

Kaupunki:

URL:

Ilmoita seuraavista vastauksista?

Kirjoita allanäkyvä sana: