Timo Löfgren

Nimi: Timo Löfgren
Kotipaikka: Helsinki

Kuva, photo: © Jukka Alstela

Kuvauskohteet, löytyvätkö ne läheltä kotipaikkaasi vai joudutko kulkemaan pitkiäkin matkoja kohteisiin? Mitkä ovat mieluisimmat kuvauskohteesi?
Mitä lähempänä, sitä parempi. Tällä tarkoitan lähinnä valaistusolosuhteiden mahdollisimman hyvää hallintaa sääolosuhteiden muuttuessa. Tämä koskee varsinkin maisemien ja sen semmoisten kuvausta, joita nykyisin ainoastaan harrastan. Vaikka asunkin kaupungissa, niin minulle mieluisia maisema-aiheita on löytynyt vielä riittävästi, joten usein olen jo paikanpäällä, kun avaan kotioven ja vaan lähden. Meren rantaan joudun kuitenkin matkaamaan autolla, mutta kaukana sekään ei ole, lähimmillään vartin ajon takana. Kierrän siis samoja kohteita toistuvasti vuodenaikojen, vuorokaudenaikojen ja valojen vain ollessa joka kerta erilaisia. Mielipaikkoja ovat Helsingin keskuspuisto ja varsinkin sen pohjoisosat, Vuosaaren rannat sekä ”kaukokohteena” tiettyinä vuodenaikoina Kirkkonummen Porkkala.

Kuvaile itseäsi kuvaajana ja ihmisenä, minkälainen tausta sinulla on luontokuvauksessa?
Kuvaajana voisin määritellä itseni valikoivaksi kohteiden suhteen ja samalla ”yksinkertaiseksi” mitä tulee aiheiden uudelleen kuvaamiseen toistuvasti. Tarkoitan tällä sitä, että aihepiirini on todellakin suppea, mutta yhtään samanlaista kuvaa en ole saanut aikaiseksi, kuin edellisillä kerroilla. Ihmisenä tunnen olevani melko lyhytjänteinen suurempien kokonaisuuksien hahmottajana, mutta kuvaamassa käyn ahkerasti vähäisestä kuvamäärästä huolimatta. Ensikerran törmäsin luontokuvaukseen 1970 luvun puolivälissä ja homma kiinnosti heti vietävästi, mutta ensimmäisen oman järjestelmäkameran sain hankituksi vasta armeijan jälkeen 1981. Siitä asti on homma jatkunut vaihtelevalla innolla, välillä vähemmän ja välillä enemmän kuvaten tähän päivään. 2000 luvun alusta on valokuvaaminen ollut ihan työtä, josta saan toimeentuloni eli olen ns. ”ammattilainen”.



Kuva, photo: © Timo Löfgren


Välineet! Mikä niissä on oleellista, minkälainen on oma kuvauskalustosi?
Välineissä on kaiketi tärkeintä, että niitä osaa käyttää ja hyödyntää ominaisuudet mihin ne on tarkoitettukin. Minulla on sellainen käsitys, että usealla nykykuvaajalla on mitoitettu repun sisältö ”kaiken kattavaksi” vaikka asiaan paneutumalla tulisi toimeen paljon vähemmälläkin. Esimerkiksi lintukuvauksessa käytettävät polttovälit ovat kummasti pidentyneet vaikka luulisi asian olevan päinvastoin. Ilmeisesti tavat kuvata ovat muuttuneet, eikä enää malteta tai viitsitä käyttää aikaa työhön, kun vähän pidemmältäkin onnistutaan. Itselle on ollut tärkeää, että kalusto on laadukas ja optisesti riittävän hyvä tuottamaan sellaisen lopputuloksen johon olen kuvatessa aikaa käyttänyt. Olen kahden kuvauskaluston ”loukussa” ja välillä on vaikea päättää kumman repun matkaan otan. Toisessa repussa kannan Pentaxin 645 kameraa neljällä linssillä ja toisessa kulkee Wista SP field 2-3 optiikan kanssa. Se, että digikamera puuttuu kokonaan repertuaarista johtuu siitä syystä, että palkkatyö kuvataan ainoastaan digille. Filmikuvaus on hyvä vastapaino ja harrastus työn ohella. On vielä yksi hyvä syy, filmi on tarkasti valotettava oikein eikä melkein ja lopputuloksenkin saa arvioitavaksi vasta suurempien tunnekuohujen jälkeen.

Mitä ajattelet sanasta luontokuvaaja?
Ensimmäiseksi tulee mieleen kulahtaneeseen maastopukuun pukeutunut partasuu äijä, joka asuu metsässä ja tulee sivistyksen pariin vain tuomaan filmit kehitykseen ja ostamaan lisää evästä seuraavalle reissulle. Todellisuudessa kuitenkin luontokuvaaja taitaa olla meistä kuka tahansa eikä se yleensä edes näy katukuvassa päällepäin. Nykyisin luontokuvaajaan törmää usein omilla kuvausreissuilla, mitä ei tapahtunut esim. 20 vuotta sitten.



Kuva, photo: © Timo Löfgren


Miten luontokuvaaja ja luontoharrastaja pystyy mielestäsi parhaiten toteuttamaan ajatusta “luonnon puolesta”?
Kaikki mediassa esitetyt kauniit kuvat antavat käsityksen, että suomen luonnossa on kaikki hyvin. Toisaalla taas korkea elintasomme vaatii yhä suurempia uhrauksia suomen metsissä. Luonnonvaraisia metsä-alueita on yhä harvemmassa ja joka päivä saa lehdestä lukea, kuinka suomen metsäteollisuus kärsii puupulasta tai jostain muusta ongelmasta. Mitä sitten yksi tai ”muutama” luontokuvaaja tekee, ottaa kauniita kuvia yhä vähenevistä luonnonvaraisista metsistä. Onhan tämä harrastus meille monelle vastapaino tai pakopaikka normaalista arjesta, mutta näinkö toimimalla me kaikki hiljaa hyväksytään luontoa tuhoava toiminta vaikka me, jos kukaan huomaamme kuinka suomen luonnolle on käymässä. Olen monesti miettinyt oman toiminnan järkevyyttä ja yrittänyt omalta osaltani vähentää turhaa autoilua etsimällä kuvauskohteet mahdollisimman läheltä. Mistä taas harrastuksensa aloitteleva kuvaajan alku sitten ottaa esimerkkinsä, no tietysti luontokuvauksen aallon harjalla surffailevasta huippukuvaajasta tietenkin. Pitää olla vehkeet ”viimmosen päälle”, että metsään tai luontoon on asiaa, liikutaan moottorivoimin paikasta toiseen jotta päästään ottamaan kunnon kuvat ja taas kurvataan seuraavaan mansikkapaikkaan. Tämän kuvan nykyinen meininki ikävä kyllä antaa, jos seurailee toimintaa ulkomailla ja pikkuhiljaa myös suomessa.

Luontoa romantisoidaan paljon kuvilla, miksi rumia luontokuvia ei yleensä esitetä? Millainen on mielestäsi hyvä “ruma luontokuva”?
Ikäviä asioita halutaan välttää tai niille suoranaisesti käännetään selkä, koska harvalla meistä on elämä sellaista, että voisi keskittyä löytämään epäkohtia ja rumuutta silmien eteen, vaikka sitä joka päivä katselemme. Jos asiaa katsoo taloudelliselta kannalta, niin yksinkertaisesti ”rumille” kuville ei löydy markkinoita tai ostajia. Juuri ne ”rumat” kuvat oikeaan aikaan esitettynä saavat aikaan paljon enemmän, kuin sata tai tuhat kaunista. Kuitenkin ”ruma” luontokuva toimii harvoin muussa tapauksessa, kuin ympäristöasioista kertovissa artikkeleissa tai niiden uutisoinneissa. Kantaaottavia kuvia kuvataan liian vähän.



Kuva, photo: © Timo Löfgren



Kuvaile kolmella sanalla ajatusta “suomen luonto”.
Positiivisesti: ”Sitä me tarvitsemme”
Negatiivisesti: ”Vieläkö sitä löytyy”

Missä on parantamisen varaa, kun puhutaan luontokuvaajista luonnon puolesta puhujina?
Luonnon ja eläinten häirinnästä varmaankaan ei ole turha vielä kerrata, että myös kuvaajat ovat vieraina luonnossa liikkuessaan, eikä kamera anna mitään eri vapauksia häiritä pesiviä tai ruokailevia eläimiä tai lintuja. Luontokuvaajien toimet ovat saaneet jo liikaa huonoa mainosta ”liian innokkaista” toimista harvinaisten lajien osalta. Muutenhan me kuvaajat lukeudutaan normaaleiksi luonnossa liikkujiksi ja ”jokamiehen oikeuksien” haltioiksi.



Kuva, photo: © Timo Löfgren


Kuva, photo: © Timo Löfgren

Lopuksi, onko kuvausprojekteja tälle vuodelle, miten suunnittelet kuvausreissujasi?
Selkeitä projekteja ei ole näköpiirissä, mutta kuvaaminen ”oikealla” kameralla varmasti tuottaa uudenlaista näkemystä kuvaustoimintaan. Pidemmällä tähtäimellä voisin melkein sanoa, että jonkin näköinen näyttely kyllä siintää silmissä, kunhan mietin asiaa hiukan tarkemmin. Aika haarukka on varmasti 2-4 vuotta. Kuvausreissut toteutuvat edelleen aika spontaanisti, enkä niitä yleensä etukäteen suunnittele, fiilispohjalla mennään.
------------------------------------------

Nimi:

Email:

Kaupunki:

URL:

Ilmoita seuraavista vastauksista?