| Toukokuu 2008 | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| M | T | K | T | P | L | S |
| 28 | 29 | 30 | 1 | 2 | 3 | 4 |
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 | 1 |
LUONTOTUPA
ESITTELYT ETUSIVU
ETUSIVULLE
ARTIKKELIT
HAASTATTELUT
KUVAAJAESITTELYT
KIRJALLISUUS
KUVAFOORUMI
KUVAGALLERIAT
LINTUOPAS
PERHOSOPAS
LUONTOJUTTU
LUONTOVIDEOT
TAPAHTUMAKALENTERI
TUPAKORTTI
LAITEARVIOT
NIKSINURKKAUS
SUOMI NETISSÄ
LINKIT
KARTTA-APURI
LUONTO-WIKI
OHJEITA
PALAUTE
INFO
ARKISTO
HISTORIAN HAVINAA
TILASTOTIEDOT
LÄHETÄ UUTISVINKKI
Nimi: Sami Puola
Kotipaikka: Hyvinkää
Kotisivut: http://personal.inet.fi/koti/sanppa/
Kaikki kuvat © Sami Puola
Kuvauskohteet, löytyvätkö ne läheltä kotipaikkaasi vai joudutko kulkemaan pitkiäkin matkoja kohteisiin? Mitkä ovat mieluisimmat kuvauskohteesi?
10km:n sisältä löytyy suurin osa paikoista, joissa käyn. Omalta alueelta pyrin myös löytämään uusia paikkoja. Erittäin harvoin lähden vartavasten pidemmälle. Pidemmällä tehdyt luontokuvaukset pyrin yhdistämään muihin reissuihin extrapäivillä ja pakettiautomajoituksella. Mitä vähemmän ajettuja kilometrejä oman henkilökohtaisen harrastuksen takia, sen parempi. Luontopuolen mieluisimmat kohteet taitavat löytyä hyönteisten maailmasta ja maisemista – pientä ja suurta.
Minkälainen tausta sinulla on luontokuvauksessa?
Aina olen metsissä viihtynyt, vaikka en lajistoja ole tuntenutkaan. Kiinnostus lajituntemukseen lähti ensimmäisen digipokkarihankinnan myötä 2003 liikkeelle. Samalla valokuvausharrastus sai uutta potkua. Alussa tuli kuvattua lähes kaikkea kameran eteen ilmestyvää. Jossain vaiheessa jopa jahtasin lintujakin, mutta se ei osoittautunut ihan omimmaksi jutuksi. Ensin Nikonin täysautomaattipokkarista, manuaalisäädettävään Olympukseen ja siitä Canonin digijärkkäreihin. Terkkuja merkkiuskoisille.
Välineet! Mikä niissä on oleellista, minkälainen on oma kuvauskalustosi?
Ihan sama millä kuvaa, oleellista on tietää, mihin välineillä pystyy ja mihin ei, heikkoudet ja vahvuudet. Välineiden kanssa pitäisi päästä sinuiksi ja oppia käyttämään niitä selkärangalla. Omiin juttuihini kuvauskalustoni on riittävä ja tarkemmat infot kotisivuilla.
Iskeekö luontokuvauksessa koskaan ”taisteluväsymys”, kuinka siitä selviydytään?
Kyllä iskee, jos on ahminut liikaa. Silloin ei kuvata, sillä väkinäinen lopputulos on karmivan ala-arvoista. Luonnossa voidaan liikkua muuten vaan tai kenties kamerareppu selässä, mutta kameraa ei kaiveta esille. Onpahan mukana kaiken varalta. Luonnossa liikkuminen on huomattavasti tärkeämpää kuin sen kuvaaminen.
Kerro mieleenpainuvin kokemuksesi luontokuvauksessa?
Olin useita tunteja jahdannut mikroperhosia ja vaihteeksi vähän jäsenten oikomista kyykkimisen ja konttaamisen lomaan. Kauempana (n.40-60m) lensi jotain varpusen kokoista ja mustaa, mutta perhosmaisesti lepattaen. Hetken aikaa löi tyhjää, koska moinen ei mahtunut mihinkään tuntemaani juttuun. Ellei se ole haapaperhonen! Äkkiä kohti ja kovaa, ennen kuin se palaa takaisin latvustojen korkeuksiin. Kädet täristen, tilanteen munaamista peläten ja rauhallisesti liikkuen pääsin hyvälle kuvausetäisyydelle, josta oli jo hieman peruutettava, jotta mahtuisi kokonaan ruudulle. Kun hetkeä aiemmin oli jahdannut alle sentin mittaisia mikroperhosia, oli lähes kymmensenttinen naaras haapaperhonen mahtava näky, tarjoten kunnon kontrastin.
Vaikka vain yhtä kokemusta kaivattiin, on tähän pakko lisätä satunnaiset törmäämiset edesmenneen Timo K Koskisen kanssa Finnoossa. Kuvaamisestahan ei enää silloin tullut yhtään mitään, mutta juttutuokiot olivat sitäkin mahtavampia. Maestroa ikävöiden.
Miten luontokuvaaja ja luontoharrastaja pystyy mielestäsi parhaiten toteuttamaan ajatusta “luonnon puolesta”?
Omassa lähipiirissäni (reaali ja netti) pyrin tarjoamaan mahdollisimman hyviä fotoja ja infoa sitä kaipaaville. Tutumpaa asiaa on helpompi arvostaa.
Kuinka parhaat kuvasi syntyy?
Motivaation voimalla! Motivaatio ja pokkari ovat tehokkaampi pari kuin järkkäri ilman motivaatiota. Jos saa vähän suunnittelua ja ajatusta ympättyä mukaan, ei se ainakaan pahenna tilannetta. Koska luonto ei kuvaajaa tottele, ahkeruus ja tieto ovat onnenamuletit hyviin kuviin. Ensin lajikuvat, sitten valokuvat. Odotan innolla toista vaihetta.
Lopuksi, Onko kuvausprojekteja vuodelle 2008?
Maisemakuvaus taitaa olla enemmänkin opiskelu- kuin aito kuvausprojekti, johon pitäisi paneutua. Muutoin luontokuvauksen suhteen mentäneen aika samoilla suunnilla kuin tähänkin asti. Muita projekteja sitten onkin useita – henkilökuvauksia (studio / miljöö), ylioppilasjuhlia, häitä, muita tapahtumia ja mitä sitten matkan varrella lisää tuleekaan. Edellämainituille tottelematon luonto tarjoaa mahtavaa vastapainoa.