Seija Ropponen

Nimi: Seija Ropponen
Kotipaikka: Etelä-Savo, Pieksämäki

Kuvauskohteet, löytyvätkö ne läheltä kotipaikkaasi vai joudutko kulkemaan pitkiäkin matkoja kohteisiin? Mitkä ovat mieluisimmat kuvauskohteesi?
Lähimmät kuvauskohteeni löytyvät noin 300 metrin säteellä kotiovelta koska järvi, suo, joki ja lehtometsä ovat tässä liki pihapiirissä.  Muutamien kilometrien päästä löytyy metsiä, puroja, soita ja suolampia.  Mieluisin järvimaisemani on Sorsavedellä noin viisikymmentä kilometriä kotoa.

Yksityiskohdat, vesi eri olomuodoissaan ja maisemat ovat useimmin kuvauskohteinani.

Minkälainen tausta sinulla on luontokuvauksessa?
Olen ollut luonnossa liikkuja siitä lähtien kun opin kävelemään ja ensimmäisen kamerani sain noin viisitoistavuotiaana mutta nämä kaksi mielenkiinnon kohdetta pysyivät melko lailla erillään lähes kolme vuosikymmentä.  2000-luvun alussa tapahtui lyhyellä aikavälillä kolme asiaa jotka vaikuttivat luontokuvausinnostuksen alkamiseen: perheenäitivuosien jälkeen järjestyi aikaa itselle, sain digikameran käteeni ja muutin asuinympäristöön joka innosti kuvaamaan luontoa.

Välineet! Mikä niissä on oleellista, minkälainen on oma kuvauskalustosi?
Tärkeintä kuvauskalustossa on että sillä voi toteuttaa kuvaan tilanteen tai kohteen kuten sen on kuvatessa suunnitellut.  Kalustohankinnoissa pyrin käymään itseni kanssa vakavaa keskustelua siitä paraneeko kuvan laatu samassa suhteessa rahallisen satsauksen kanssa. 
Järjestelmäkamera on käytössä silloin kun olosuhteet vaativat teknistä venymistä, Pro 1 kajakkiin ja viimeisin hankintani on pieni pokkari aina mukana pidettäväksi ja vesikokeiluihin.  (Canon 40D, Canon Pro 1 ja Olympus µ 1030).  Objektiiveja on polttoväleillä 17-50 ja 70-300 sekä kiinteät 60, 50, ja 30 mm.

Iskeekö luontokuvauksessa koskaan ”taisteluväsymys”, kuinka siitä selviydytään?
Suorittaminen ja tuloksen tekeminen kuuluvat työelämään, eivät harrastuksiini.  Lähden luontoon kamera mukana ja otan kuvia jos jotain mielenkiintoista löytyy.  Kuvaaminen on hauska harrastus.  En ota paineita jos kuvia ei synny.

Kerro mieleenpainuvin kokemuksesi luontokuvauksessa?
Mieleenpainuvimmat hetket ovat ehdottomasti varhaiset kesäaamut sumuisen suolammen rannalla tai kotijärvellä kajakissa istuen auringon nousua odotellen.  Kesäöinä sumukerros on ohut, joten taivas on usein sumun yllä täysin kirkas ja horisontin takaa aurinko värjää pilvenhattaroita vaaleanpunaisiksi.  Auringon noustessa ylemmäs sumu lähtee liikkeelle jolloin hetken aikaa valot ja värit vaihtuvat nopeasti.  Pian sumu on kadonnut ja tiivistynyt kosteus paljastaa suon tai rannan tuhannet seittikudelmat.  Se on näytelmä jonka katsomiseen ei kyllästy.

Miten luontokuvaaja ja luontoharrastaja pystyy mielestäsi parhaiten toteuttamaan ajatusta “luonnon puolesta”?
Ajattelen niin yksinkertaisesti että luontokuvaaja toteuttaa tuota ajatusta parhaiten kuvaamalla luontoa ja esittämällä kuviaan.

Kuinka parhaat kuvasi syntyy?
Ne vain ovat tulleet kohdalle eli suurimmaksi osaksi onnekkaita sattumia.  Sen verran sattumaa on autettava että lähtee liikkeelle silloin kun valo on parhaimmillaan, eli aamuvarhaisella ja illalla auringonlaskun aikaan.

Lopuksi, Onko kuvausprojekteja vuodelle 2008?
Eiköhän tässä mennä entisillä nuoteilla. Lumet hupenevat kovaa vauhtia joten metsäpolut kutsuvat. Odotan myös kovasti jäiden lähtöä että pääsen teltan kanssa yöretkelle saareen. Vedenalaiskuvausta täytynee myös kokeilla vedenpitävällä pokkarilla.

Nimi:

Email:

Kaupunki:

URL:

Ilmoita seuraavista vastauksista?

Kirjoita allanäkyvä sana: