Valokuvausfoorumi

Kolmen päivän päästä tulee vuosi ja yhdeksän kuukautta täyteen. Joskus käy mielessä että olispas mukava vetää sauhut. En voi vieläkään sanoa että ei enää koskaan, mutta toivotaan parasta.
Tsemppiä vaan kaikille lopettaneille.

Samoja tuntemuksia. Viikolla yhdeksän tulee kaksi vuotta polttamatta.
Champix auttaa siten että nikotiinin tuottama mielihyvän välittäjä ei toimi, eli kessuttelusta häviää nautinto.

Champix auttaa siten että nikotiinin tuottama mielihyvän välittäjä ei toimi, eli kessuttelusta häviää nautinto.

No siinä se lääkkeen nimi nyt tuli…kun en itse kehdannut

...eli tuo se oli minun pelastukseni…

Champix auttaa siten että nikotiinin tuottama mielihyvän välittäjä ei toimi, eli kessuttelusta häviää nautinto.

No siinä se lääkkeen nimi nyt tuli…kun en itse kehdannut

...eli tuo se oli minun pelastukseni…

Ai, onks tuo jotain punkkua

Sun herjasi oli niin ylivoimainen, etten parhaalla tahdollakaan keksi kyllin pätevää vastaiskua

Ajattelinpa itsekin yrittää taas uudenvuodenlupauksena, en tosi ota hommaa ihan tosissani. Jossei meinaa sujua niin sitten vain syöpäkääryle suuhun ja tulta perään, jokainenhan joskus johonkin kuolee kuitenkin. Ei elämästä selviä hengissä.

Itselläni ei ole sen radikaalimpia syitä, olen vain huomannut hapenottokyvyn olevan aika alhainen. Hengästyn helpolla vähäisestäkin rawsituksesta.

Tupakoinnin lopettaminen on hyvin helppoa, jos on motivaatio. Jos ei ole, niin sitten se ei ole helppoa.

Lopetin kesäkuussa 91 lähes kahdenkymmenen vuoden polttamisen jälkeen. Motiiviksi riitti, että avopuolisko heitti, että “mä en siten tuu sun hautajaisiin jos keuhkosyöpään kuolet”. Pidin kolme kuukautta avattua askia taskussa siltä varalta, että tulee paniikki. Kun koko ajan tiesi, että sätkä on kädenojennuksen päässä ei tullut paniikkia. Sitten aski piti heittää pois kun tupakit kuivahtivat ja varisivat taskun pohjalle.

Siitä vaan hankkimaan motivaatio! Ja muistakaa, että ensimmäiset kuusi vuotta ovat vaikeimmat.

http://www.stumppi.fi/portal/etusivu

Olen sairaanhoitajan työurani varrella ollut aitiopaikalla näkemässä erilaisia tupakoinnin sivutuotteina tulleita sairauksia.

Toki keuhkosyöpä on yksi ilkeimmistä, mutta tosi pirullinen on myös COPD eli keuhkoahtaumatauti jossa hinkuva hengitys, hengenahdistus, happirikastimen tarve joka hetki on monelle arkipäivää. Ei ole kivaa sekään, kun köpöttelee “tulitikun mittaista askelta” kun on saanut ASO taudin, eli alaraajojen valtimokovettumataudin. Sen aiheuttama katkokävelyoireisto estää jatkossa monen tupakoitsijan luonnosssa liikkumisen, jos ei ymmärrä stumpata ajoissa.

Olen nähnyt melko nuoriakin ihmisiä, joilla on hengitystyö apuhengityslihasten varassa, kun keuhkot on savustettu loppuun.Kun kerroin eräälle nuorelle miehelle tupakoinnin riskeistä, hän kuittasi sen sanomalla, että kerran täältä kuitenkin lähdetään.Hän saattaa jäädä vaikka auton alle seuraavalla tienylityksellä ja kuolla siihen. Sanoin hänelle, että voi olla, että jäät auton alle. Se ei ole kuitenkaan valinta. Mutta tupakan polttaminen on valinta, jossa ottaa tietoisen riskin. 

Tupakka haisee pahalle. Se ei haise pahalle sellaisenaan, vaan sen jälkeen kun ihminen on sen polttanut. Kun tupakoija nousee bussiin ja on stumpannut juuri pysäkillä ollessaan savukkeen, on hänen sisätiloihin tuomansa haju niin paha, että hän ei voi sitä ikinä itse ymmärtää.Se ei ole mikään puhdas tupakan haju, vaan siihen hajuun on sekoittunut tupakan lisäksi sauhuttelijan omat aromit ja yhdistelmä ei toimi koskaan. 

Lopeta ajoissa. Pystyt kyllä siihen, jos et yksin niin ryhmässä, lääkkeen kanssa tai vaikka purkkaa jauhamalla. Motivaatiota on siinä tarpeeksi, että haluat eläkepäivinäsi, kun kerrankin on aikaa, harrastaa tosissaan luotokuvausta. Näät eläkepäiväsi varmemmin, kun stumppaat nyt. Tuliko tämä nyt selväksi? 

Tuli selväksi.   Ja kiitos, ihan opettavainen ja inspiroiva kirjoitus.

Tuohan on ihan totta, että ei siinä mikään vähentäminen auta. Kerrasta poikki ja sillä siisti.
Pari sukulaista on siten tehnyt eivätkä ole katuneet.
Kunhan lujittaa luonteensa eikä anna aivojen määräillä nikotiinin halua.

Itse nuorena joskus vetäisin ihan viinan maun poistamiseksi suusta. Siihen se silti jäi, pahaa oli. Se tupakka.

Mä olen nyt ollut yli kaksi ja puoli vuotta ilman…eikä tee mieli palata entiseen.

Joskus käy mielessä, että vois olla hauska vetää savut mutta heti perään tulee suuhun se paskan maku ja nenään tupakan savun haju…ja siihen se halu sitten loppuukin.

20 vuotta poltin ja tämän vuoden tammikuun 13pvä totesin et nyt loppu.
En käyttänyt mitään korvaavia koska meinasin että jos ei pysty olemaan ilman niin jatkan tupakointia.
Viikon kuljin niin että oli tupakat taskussa mukana jos vaikka tarvetta olisi mutta en vielä ole uudestaan tupruttelua aloittanut.