Valokuvausfoorumi

Ei tupakasta aina ole helppoa eroon päästä, jos on vuosikymmeniä kessutellut. Itse lopetin tupakoinnin vuonna 1995. Sitä ennen olin polttanut vajaat 10 vuotta.

Työpaikallani on myös muutama tyyppi päässyt eroon tupakoinnista. Kuulemma jonkun masennuslääkekuurin oli tohtori määrännyt. Ilmeisesti se vie nikotiinin halut pois…

Saman ongelman kans painitaan. Juuri oli neljän viikon paussi, nyt taas tuprutellut muutaman viikon. Pitäis löytää jostain motivaatiota…

Ei tupakasta aina ole helppoa eroon päästä, jos on vuosikymmeniä kessutellut. Itse lopetin tupakoinnin vuonna 1995. Sitä ennen olin polttanut vajaat 10 vuotta.

Itse asiassa Sipe Santapukki ilmaisi asian hieman toisin, sanoi eräässä haastattelussa, että “Tupakan polton lopettaminen on tosi helppoa, kaverikin on lopettanut sen jo noin tuhat kertaa”
:D:D

Ei tupakasta aina ole helppoa eroon päästä, jos on vuosikymmeniä kessutellut. Itse lopetin tupakoinnin vuonna 1995. Sitä ennen olin polttanut vajaat 10 vuotta.

Itse asiassa Sipe Santapukki ilmaisi asian hieman toisin, sanoi eräässä haastattelussa, että “Tupakan polton lopettaminen on tosi helppoa, kaverikin on lopettanut sen jo noin tuhat kertaa”
:D:D

Minä lopetin joskus 1972 kun tuo eukko sanoi vähän kettumaisella äänellä että hän lopettaa nyt tupakoinnin mutta sinusta ei siihen ole.
Pakkohan se oli yrittää, myönnän että koville otti kun polttelin kaks askia päivässä, jopa yöllä.

Olin tuossa viitisen vuotta sitten polttamatta puol vuotta. Alkoi kun sedältä löydettiin syöpä. Olevinaan anopin pois meno puolivuotta myöhemmin, oli liian hyvä syy aloittaa tupakointi uudelleen.

Minä lopetin tupakoinnin tänä vuonna, tammikuun 26 päivä. Se oli maanantai ja kello 12 kun vedin viimeisen…parikummentä vuotta ehdin kessutella.

Siihen lakkasi, eikä ole tarvinnut katua

Homma hoitui lääkärin määräämän pillerin voimin…parin viikon popsinta. Ketä kiinnostaa niin lähettäkööt mulle postia jos tykkää niin kerron lääkkeen nimen. Miksei sitä voisi tässäkin mainita mutta liekö soveliasta sellaista täällä mainostaa.

Olin tuossa viitisen vuotta sitten polttamatta puol vuotta. Alkoi kun sedältä löydettiin syöpä. Olevinaan anopin pois meno puolivuotta myöhemmin, oli liian hyvä syy aloittaa tupakointi uudelleen.

Niin ja alkoi sedän syöpä unohtua, sitten kun ne löytää syövän tupakkimieheltä silloin ei enää kannata lopettaa, siitei oo enää hyötyä.

Niin ja alkoi sedän syöpä unohtua, sitten kun ne löytää syövän tupakkimieheltä silloin ei enää kannata lopettaa, siitei oo enää hyötyä.

Pitkälti näinhän se menee.
Olen ehkäpä pääsemässä työpaikkani kautta ASLAK-kuntoutukseen. Kun kysyttiin sairauksia tai syitä miksi pitäisi minu päästä, niin vastasin et ylärääjojen särky, ylipaino ja tupakointi.
Jossieltä “löytäisi” tuon kuntoilun ja pääsis tupakista eroon. Ainakaan ei häviä mitään kun kokeilee, varsinkin kun se ei maksa minulle mitään.

Kyä olis rikas jos löytäis takuuvarman keinon tästä shaissesta eroon pääsemiseksi. Mulla on karkkia eli purkkaa tossa täys laidallinen venaillu. Yhden kerran olin jo 2vuotta ja risat kokonaan ilman, sitten tuli kaverin häät ja niistä jäi pari känässä ostettua röökiä yli. Alkoi hidas mutta pirullinen paluu takaisin haisevan takin ja vaatteiden äärelle. Nyt olen pehmitellyt omia aivojani parisen kuukautta uudelleen rykäisyyn ja kun aika on sopiva (eli se oma pää sanoo että nyt, eikä vaimon tai kavereiden nurina) niin a)lähden pidemmälle mettäreissulle pelkkä purkkaa mukanani, tai b)otan tosikännit josta tiedän että tulee ihan kamala krapula, tai sitten c)jos sattuu niin että tulen niin kipeäksi että olen vuoteenomana useampia päiviä niin sitten yritän purkkalinjan kautta makuhermojen palautuskurssille. Vaikeaa on mutta kun oma pää alkaa pehmetä ajatukselle ja oma pää sanoo että nyt, silloin yritän. Turha siinä on toisten kitistä, se ei tarkoita muuta kuin että siinä menee sitten taas pari röökiä enemmän päivässä ku ottaa päähän se kitinä taustalla.

Appiukolla kävi “hyvä” tuuri, sillä kun katkoi jalkansa niin loppu röökaaminen, nyt ollut jo vissiin puoli vuotta täysin ilman, ennen veti niin että tänne olisi saanut niistä sauhuista joka aamuksi hyvät aamusumut. Eli siinä tapauksessa oli kyllä onni onnettomuudessa kun luut napsahteli katki.

Rahaa tohon piruun menee ihan liikaa ja se aiheuttaa päänsärkyä, unettomuutta ja vaatteet haisee ja jostain hiton syystä silti pitää tuprutella. Typerää mutta ei tosta irti pääse ennen kuin oma pää on ns. valmis tai sitten tapahtuu jotain niin vakavaa ettei yksinkertaisesti saa polttaa. Oma suku kun on niin pieni niin tuota syöpäläistä ei liene lähipiirissä näkösällä, ellei se suurpiru sitten iske omaan lihaan.

Hirvittää ajatus mutta mieli on vielä liian voimaton - oma porkkana ja päätös omassa päässä, kypsyy tällä hetkellä ja toivon itseni ja perheeni vuoksi että päätös tulee pian. hitto että alko taas ketuttaa että on jäänyt tohon koukkuun…

Kaikkia halvatun syitä se ihminen keksiikin miksi sejase lopetti, tekosyitä kaikki, paitsi se kun pystyy sanomaan että mä vaan lopetin.
Käsi ylös jolle muija tai joku muu laittaa tupakin suuhun, itsestäänhän se ei mene.

Juu helkutin totta. Oma tyhjäpää se on ku näitä imuttaa, mutta se on toi luonto ku ei anna periksi sanoa peilin edessä aamulla kuinka tyhmä sitä josain asiassa oikein on!

Heips.
Idean poikanen. Kokeillaas porukalla tsempata toisiamme lopettamaan. Ajatelkaapa vaikka:“LUONTOTUVASSA pääsimme irti tupakista. Eihän se mitään maksaisi kokeilla. Ei sii mitään ******lua, vaan ihan semmoista kannustamista.

Kaikkia halvatun syitä se ihminen keksiikin miksi sejase lopetti, tekosyitä kaikki, paitsi se kun pystyy sanomaan että mä vaan lopetin.
Käsi ylös jolle muija tai joku muu laittaa tupakin suuhun, itsestäänhän se ei mene.

Ja tämä se on ihan totisinta totta.
Mut jos muija oikein kiukuttelee ja on äkäpäinen, niin eikös se tavallaan ole sen syy et meen tupakille rauhoittumaan.

20.05.2001 paloi viimeinen rööki, en vähentänyt vaan lopetin kerralla koko homman.

Eli tsemppiä kaikille jotka aikoo lopettaa, soon mahrollista

Just tuollee, ne vähentämiset on just sitä ittensä pettämistä, se on kerrastosta poikki sanon suoraan sen.
Mulle aikoinaan sanoi vanhempi työkaveri, kun lopetat tupakin polton niin älä jätä tupakoita pois, niitä pitää olla taskussa, muuten himo nousee liian suureksi.
Kaksi tupakkaa oli taskussa lopettamis hetkellä, usein otin askin taskusta ja painoin takasin sanoen itselle, enhän mä enää polta, enkä oo polttanu.

Just tuollee, ne vähentämiset on just sitä ittensä pettämistä, se on kerrastosta poikki sanon suoraan sen.

Veit sanat suustani.

Kolmen päivän päästä tulee vuosi ja yhdeksän kuukautta täyteen. Joskus käy mielessä että olispas mukava vetää sauhut. En voi vieläkään sanoa että ei enää koskaan, mutta toivotaan parasta.
Tsemppiä vaan kaikille lopettaneille.