Tervetuloa, Ole hyvä ja Kirjaudu tai Luo itsellesi tunnus
Luonto- ja luontokuvafoorumi
Olet täällä: Tuvan etusivu → Forum Home → Luontokuvat → Ihminen ja luonto → Thread
Suurpedon jäljillä
Joopa joo. Ahkerasti kun kiertelee, voi päästä kuvaamaan suurpetoa. Tänään onnisti.
Aloin jo huolestua tuon jälkien paljouden keskellä, josko tuo vaikka yllättäisi minut. Joissain paikoissa tuo peto oli iköön kuin voimansa näyttäen kaatanut puun, tekemättä sille yhtään mitään.
Tovin tuota metsäistä tietä käveltyäni huomasin yhden rikkoutuneen tassun ojassa, juoma paikan vieressä. Aloin siin olla jo todella lähellä pesä paikkaa. Jännityksen vallatessa kroppaani(kuparin ruskeaa pantterivartaloa), hiljensin askelteni tahtia. Sydämmen tykytys tuntui korvissa ja jännityksestä hengityksen ääni muuttui ikään kuin hengästyneeksi.
Jo vain, sain kuin sainkin pedon silmieni eteen, vieläpä oikein kaksin kappalein. Onneksi nukkuivat. Pikaisen kuvan napsauksen jälkeen peräännyin hiljaa taakse päin joka askelta varoen, jotten herättäisi noita uinuvia teräksisen ulkokuoren omaavia, hydraulisia suurpetoja.
Ai niin. Tällä paikalla minkä nämä pedot olivat vallanneet majoitukseen, oli viime keväällä hieno metson kuvaus paikka.
Mitenkähän ne häiriintyy näistä kutsumattomista pedoista?
Signature
JOSKUS SILKKA HULLUUSKIN ON HAUSKAA!!
VALOKUVIANI
Tuo toiminta ei ole metsoille mieleen.Harvennushakkuu olisi pitänyt tehdä tammi-helmikuulla.Maaliskuulla metsot jo aloittelevat peliään,mutta pysyttelevät vielä talvireviireillään ,joten kiiruusti on harvennushomma hoidettava.Aikaa ei ole kuin pari viikkoa.Saata noille tiedoksi että kyseessä on metsojen soidinalue,sillä oikein suoritettu harvennustoimenpide parantaa pelipaikan laatua ja soidin säilyy.Mikäli kyseessä on päätehakkuu,tietää se armotta soidinpaikan tuhoutumista.
Ei mene hyvin metsoilla, suomalaisella metsäteollisuudella eikä luonnolla, kun
1. metson soidinkankaat ovat noin mitättömiä näreitä täynnä,
2. metsäteollisuuden puut tulevat noin rimpuloista riuista, ja
3. metsässä kasvaa vain tuollaisia oksia.
Signature
www.anttihaataja.kuvat.fi
www.anttihaataja.wordpress.com
Tuo toiminta ei ole metsoille mieleen.Harvennushakkuu olisi pitänyt tehdä tammi-helmikuulla.Maaliskuulla metsot jo aloittelevat peliään,mutta pysyttelevät vielä talvireviireillään ,joten kiiruusti on harvennushomma hoidettava.Aikaa ei ole kuin pari viikkoa.Saata noille tiedoksi että kyseessä on metsojen soidinalue,sillä oikein suoritettu harvennustoimenpide parantaa pelipaikan laatua ja soidin säilyy.Mikäli kyseessä on päätehakkuu,tietää se armotta soidinpaikan tuhoutumista.
Metson soitimen säästäminen ei olekkaan niin yksioikoinen asia, kuin mitä sitä äkkiseltään luulisi.
Tiedän kaksikin aikoinaan varsin hyvää metsojen ryhmäsoidinta, jotka ovat hiljenneet vuosien saatossa, vaikka niitä ei ole millään tavoin hakattu.
Mitä on tapahtunut?
No, soitimen läheisyydestä on hakattu metsojen reviirit niin laajalti, että ne ovat vaihtaneet jollekkin muulle soidin alueelle. Eli, pelkän soidin alueen säästäminen ei vielä takaa oikeastaan yhtikäs mitään.
Viime syksynä mielestäni löysin merkillisen syys soitimen. Paikassa oli ollut kauan soidin, joka keväisin keräsi ehkä 3-5 mustaa, eli pienehkö soidin. Toissa keväänä kyseinen kuvio hakattiin siemenpuu asentoon.
Tästä huolimatta, syksyllä tapasin useaan otteseen siellä soivia metso kukkoja, parhaimmillaan peräti 3 kappalta.
Tämän hakatun soidin alueen reunassa oli edelleen pystyssä vanhahkoa kuusikkoa, seassa jonkin verran mäntyä. Äkkiseltään ihan kelvollisen näköistä soidin alueeksi.
Mutta, linnutpa soivat siemenpuu aukolla.
Mietin pitkään, mistä se johtui?
Yhden jutun havaitsin ja oletin sen vaikuttavan asiaan. Nimittäin, tämä hakattu alue oli myös eräänlainen kumpare, kallio osittain ja tämän lisäksi siellä on runsaasti isohkoja kiviä.
Tämän täytyi merkitä metsoille enemmän, kuin ne pois hakatut puut.
Oli miten oli, aion lähi viikkoina käydä paikan päällä vähän kiertelemässä ja tutkimassa, onko siellä mahdollisesti vedetty siipeä?
Tuo toiminta ei ole metsoille mieleen.Harvennushakkuu olisi pitänyt tehdä tammi-helmikuulla.Maaliskuulla metsot jo aloittelevat peliään,mutta pysyttelevät vielä talvireviireillään ,joten kiiruusti on harvennushomma hoidettava.Aikaa ei ole kuin pari viikkoa.Saata noille tiedoksi että kyseessä on metsojen soidinalue,sillä oikein suoritettu harvennustoimenpide parantaa pelipaikan laatua ja soidin säilyy.Mikäli kyseessä on päätehakkuu,tietää se armotta soidinpaikan tuhoutumista.
Metson soitimen säästäminen ei olekkaan niin yksioikoinen asia, kuin mitä sitä äkkiseltään luulisi.
Tiedän kaksikin aikoinaan varsin hyvää metsojen ryhmäsoidinta, jotka ovat hiljenneet vuosien saatossa, vaikka niitä ei ole millään tavoin hakattu.
Mitä on tapahtunut?
No, soitimen läheisyydestä on hakattu metsojen reviirit niin laajalti, että ne ovat vaihtaneet jollekkin muulle soidin alueelle. Eli, pelkän soidin alueen säästäminen ei vielä takaa oikeastaan yhtikäs mitään.
Viime syksynä mielestäni löysin merkillisen syys soitimen. Paikassa oli ollut kauan soidin, joka keväisin keräsi ehkä 3-5 mustaa, eli pienehkö soidin. Toissa keväänä kyseinen kuvio hakattiin siemenpuu asentoon.
Tästä huolimatta, syksyllä tapasin useaan otteseen siellä soivia metso kukkoja, parhaimmillaan peräti 3 kappalta.
Tämän hakatun soidin alueen reunassa oli edelleen pystyssä vanhahkoa kuusikkoa, seassa jonkin verran mäntyä. Äkkiseltään ihan kelvollisen näköistä soidin alueeksi.
Mutta, linnutpa soivat siemenpuu aukolla.
Mietin pitkään, mistä se johtui?
Yhden jutun havaitsin ja oletin sen vaikuttavan asiaan. Nimittäin, tämä hakattu alue oli myös eräänlainen kumpare, kallio osittain ja tämän lisäksi siellä on runsaasti isohkoja kiviä.
Tämän täytyi merkitä metsoille enemmän, kuin ne pois hakatut puut.
Oli miten oli, aion lähi viikkoina käydä paikan päällä vähän kiertelemässä ja tutkimassa, onko siellä mahdollisesti vedetty siipeä?
soidinkuolema seuraa aina mikäli soidinalueen ympäristön metsät kokevat suuria muutoksia.Jos sieltä häviää mustikka,häviää sieltä myös metso.Hakatulle mustikkatyypin metsäpalstalle mustikan paluu kestää n. viisikymmentä vuotta,mutta metsäteollisuus ei tästä asiasta piittaa p****n vertaa.Mikäli soidinalue on toimiva,mutta tiuha ja vitelikkoinen,pieni harvennus auttaa metsoa,mutta se täytyy tehdä taiten ja sydäntalvella,eikä keväällä,kuten nuo pökiöt tuossa yllä tekevät.Metsoukko ei vaihda soidinaluetta vaan se soi omalla paikallaan vaikka avohakkuulla,kunnes jokin peto tms, sen tavoittaa.tällaisilla alueilla ne ns. häirikkömetsotkin tavataan.
No onneksi muutaman kilsan päässä tästä on toinen soidin paikka, jossa tehty laajat harvennus hakkuut kolmisen vuotta sitten. Sielä kuvailimme kaverini kanssa myös vime keväänä. Ja sielä on metsä vielä niin pientä, että ei varmaankaan tavitse vähään aikaan pelätä hakkuita.
Lähellä tätä paikkaa on louhikkoinen kallio rinne, jossa ilmeisesti on pesinyt ilves. Sen mitä kiertelin tuota aluetta, niin näytti siltä kuin hakkuut olisi tehty myös sinne päin. Ja vieläpä ihan sitten aukoksi vaan tyylillä. En tosin käynyt sielä asti, joten en tiedä sanoa miten tuon jyrkänne alueen on käynyt.
Pitänee käydä katsastamassa myös sekin, jahkas tässä ehtii.
On se vaan aika hirmuista mennä metsään, kun on löytänyt hyvän “mestan” ja seuraava sesonkia odotellessa ei tiedä mitä on enään jäljellä.
Se teeren soidin paikka mistä olen täällä tuvan sivuilla kirjoitellut, onneksi ei näytä häiriintyneen siitä mökistä. Mutta tämä kevät sen vasta toden teolla paljastaa.
Ja se toinen teerisuo mistä kehuin, niin siinä tuli onneksi todella hyvä syy olla käymättä. 
Sielä alkoi sääksi pesimään, joten ei tullut sitten mieleenkään käydä sielä soitimella. Rakentamamme kojunkin uskalsin käydä purkamassa vasta loppu kesästä.
Signature
JOSKUS SILKKA HULLUUSKIN ON HAUSKAA!!
VALOKUVIANI
Joo, on se uskomattoman vaikea asia jättää metsojen soidinalueet hakkaamatta. Kukot voivat jatkaa tosiaan peliään vielä jonkun vuoden avoimilla kallion reunoilla hakkuutähteiden keskellä rämpien, mutta aina on soidin hiipunut kokonaan muutaman vuoden päästä hakkuista. Täällä Lapinjärven-Myrskylän alueella tiedän ainakin pari kolme jo tuhottua paikkaa kymmenen vuoden sisällä. Samalla on mennyt muuten liito-oravan reviirejäkin, mutta mitäs niistä, kun ei kukaan ole ilmoittanut niiden olemassaolosta. Parempi hoitaa hiljaisesti pois ja kääriä rahat taskuun.
Signature
Otanpa yhden esimerkin tuosta “olemassa olosta”. Jo kohta 15 vuotta takaperin silloinen metsähallitus lähetti sellaisille metsästysseuroille , joilla oli vuokrattuna valtion maita, kyselyn mahdollisista metson soitimista.
Muistan vielä hyvin, kun kirjelmät otettiin innolla seuroissa vastaan. Seurojen jäseniltä kyseltiin, tietävätkö he mahdollisesti seuransa alueella metson soitimia.
Niitä löytyikin ihan mukavasti, ihan uusia ja jo vanhoja ja tiedossa olevia ( siis seuran tiedossa olelleita)
Innostus sikisi yksinomaan siitä toiveikkuudesta, että tieto soitimien olemassa olosta säästäisi nämä metsikkö kuviot hakkuilta.
Mutta, kuinka kävikään?
Vuosien saatossa liki kaikki ilmoitetut kuviot käsiteltiin, tavalla tai toisella.
Itsekkin metsätoimihenkilönä kummastelin tätä, oikeastaan hävetti. Kuinka tämä oli mahdollista?
Tapahtuiko jokin väärinkäsitys matkan varrella?
Tuskimpa.
Kyllä siinä vain kävi niin, että jatkuvasti nostetut hakkuutavoitteet ja niissä kiinni pysyminen ajoivat kaikkien muiden arvojen ja vastaavien ylitse.
Soidin alueiden tärkeys varmaan tiedostettiin, onhan metsahallituksenkin leivissä runsaasti metsästyksen harrastajia sekä muidenkin sidosryhmien jäseniä.
Raha se on, joka viime kädessä ratkaisee ja varsinkin jos oma leipä on tästä kiinni.
Ihan vastaavaa kyseltiin myös teerien osalta, mutta tälläisiä kohteita ei juurikaan valtion mailta löytynyt tai sitten ne oli luonnostaan metsähakkuiden ulkopuolella.