Luonto- ja luontokuvafoorumi

kannattaisi myös ihmetellä miksi niin iso osa porukkaa ei koskaan laita kuviansa näytille.

Tätä olen myös itse hämmästellyt, rohkeasti vaan ne ekat kuvat esille!
Jäsenmäärään nähden kuvanlaittajia ei turhan paljon ole, kiva olisi nähdä muidenkin kuvia.

Minusta nämä tuubapuheet ovat varmasti omiaan nostamaan rimaa ylemmäs eka kuvan laitosta.
Niistä ei kannata välittää, jos joku ei jaksa katsella kuvia, niin sitten ei jaksa.

     

Siihen kuvien laittamiseen näytille väsyy aika äkkiä,kun kukaan ei kommentoi.Siksi tämä piiri on niin pieni.

     

Siihen kuvien laittamiseen näytille väsyy aika äkkiä,kun kukaan ei kommentoi.Siksi tämä piiri on niin pieni.

Tuota kommentointiakin on aika ajoin käsitelty. Luulenpa että kaikilla on kuva joka ei ole saanut kommentteja. Sama kuva saa toisella kerralla rutkasti ja joskus vain pari. Siihen vaikuttaa niin moni tekijä. Yksi on se ajoittainen kuvatulva samankaltaisia kuvia. Jonkun kommentin yksittäinen lause, sana saa runsasta keskustelua aiheesta jossa tuo itse kuva on vain “aasinsilta”
Mikään hyvyysmittari ei kommenttien määrä yksistään ole, eikä sekään kuinka monesti on katsottu. Ajankohta ja monet tekijät vaikuttavat. Kaikkien kuvia kuitenkin katsotaan.
Rekisteröityneitä on 1700, Osa käy joskus osa kommentoi joskus, osa laittaa kuvia joskus. Aktiivisia on pieni osa. Jos kaikki laittaisi yhtä aktiivisesti kuviaan, ei niitä ehtisi edes kaikkia katsoa kommentoinnista puhumattakaan, nytkin alkaa joitain jäämään.
Mutta tuskin niitä kuvia nyt liikaa tulee, laittakaa vaan ja mielellään tietysti hieman erilaisia ettei ole tintin pyörähdyksestä kepin nokassa kymmentä kuvaa useana päivänä peräkkäin. Ainakin keppi kannattaa välillä vaihtaa.
Mutta, jatketaan keskustelua, eihän se pahitteeksikaan ole.

     

Päivästä ja ajankohdasta taitaa olla aika paljon kiinni, ei kai saisi niin vakavaa olla

     

Hankala sanoo yksiselitteistä vastausta. Joskus puhuttelee teknisesti laadukas pönö, joita harmittavasti aliarvostetaan nykyisin, joskus se on vain se jokin (kertova kuva, LUONTOKUVA). Esimerkkinä mainittakoon nämä viimeaikaiset metso kuvat, metsolla on itselle niin vahva merkitys, että väkisinkin se puhuttelee. Tullaan siis juurikin näihin makuasiohin.

Tuosta pönön “aliarvioimisesta” sen verran, että itse koen edelleen, että näitä on vain kiva joskus katsella. Viiltävän terävistä kuvista on kiva ihailla höyhenpeitettä tai kohteen mahdollista ilmettä. Toisaalta pönöt ovat monesti aloittelevien kuvaajien (kuten minä) keino päästä sisälle luontokuvaamiseen ja oppia. Joskus olen sanonukkin, että pienillä askelillä tässä joutuu menemään ja että multa tulee pönöjä vielä jonnin aikaa .

Hankalinta on tietenkin se rakentava kommentointi, varsinkaan näin aloittelijan (lue: silmättömän) näkökulmasta. Joskus sitä vain tuijottaa jotakin maisema kuvaa ihaillen kykenemättä sanomaa yhtään mitään, vähän kuin nousisit tunturin huipulle, josta taittuu rinne ja maisema aukea. Pakko puhaltaa ja naattia.

Tottakai, joskus massasta poikkeava hieno, kenties jopa taiteellinen kuva puhuttelee todella paljon, mutta ei se vähennä minun arvostustani muilta luontokuvilta. Se on kuitenkin luontoa, se paikka missä saa rauhottua…

     

Ajankohtaisuus, valo sekä itseäni lähellä olevat kiinnostuksen aiheet sytyttävät, samoin mystisyys sekä “pimeät” kuvat kuten keskiyön revontulet, kuutamovalaistuksessa olevat maisemat sekä rajuilmaan, sääilmiöihin liittyvät kuvat ovat kivoja. Pidän enemmän dokumentaarisesta mutta erikoisesta valokuvasta.

Tiukat lajikuvat eivät sytytä kuvina mutta ihailen niissä sitä, että ne on saatu ylipäätään kuvatuksi. Liike tuo eläinkuviin oman makunsa. Tarinapohjainen, hyvin kirjoitettu alustus on aina plussaa kun katselen kuvia.

Kuvaesitys tavallisena “kuva kuvalta” esityksenä ei ehdi säväyttämään useinkaan, mutta huumori ja turinointi kuvien esityksen lomassa auttavat pääsemään kuvien sisälle ja nautin enemmän.

Arvostan kuvien eteen tehtyä työtä, mutta arvostan myös reaktionopeutta tilannekuvissa jotka tulevat puskan takaa ja kuvaaja saa silti onnistuneita kuvia tilanteesta. Kertoo omaa tarinaansa siitä, että kuvaustaito sekä kameran käyttö on hallussa. Studiokuvista en erityisesti pidä (maksulliset, valmiit apajat, eli kaupalliset piilokojukuvat) mutta kokemuksena ovat varmaan sen yhden, ensimmäisen kerran jännittäviä. Yllätyksellisyys on aina plussaa.

Makuni tosin vaihtelee joten ei ole mitään vakiota, mistä _aina_ tykkäisin joten menee fiilisten mukaan hyvin usein.

     

Olen pistänyt merkille myös sen, että jos joku kuva saa muutaman kommentin alkuun, niin siitä voi äkkiä tulla ketju joka kerää kymmeniäkin kommentteja nopeasti tai pidemmän ajan saatossa. Eli siis usein ihmiset palaat uudestaan ja uudestaan ketjuun, joka kerää kommentteja ja usein jatkavat keskustelua lisää, mikä kerää taas lisää kommenteista kiinnostuneita katselijoita. Samaan aikaan saattaa samanveroinen kuva voi olla lähes kommentoimattomana vieressä. Eli siis ihmisiä kiinnostaa myös se, jos jokin kuva on kerännyt paljon latauksia ja kommentteja. Tämä saa usein satunnaisemmankin selailijan mielenkiinnon heräämään ja avaamaan kyseisen kuvan. En yritä väittää, että tuossa on jotain väärää, niinhän se luonnastaan menee. Mutta tämän johdosta kommentointien “saaminen” kuvalle vaatii oikeaa hetkeä, jolloin on otollista kuva sivuille laittaa. Muuten saattaa käydä niin, että se katoaa muutamalla katselukerralla ja ilman kommentteja varustettuna pikkuhiljaa alemmille sivuille ja sitä kautta unholaan. Mikä se oikea aika sitten on palstalle kuva laittaa, onkin hyvä kysymys ja monen tekijän summa.

Omaan kommentointiin voisin kommentoida vaikka niin, että voisihan sitä enemmän itsekin antaa muille palautetta ja yrittää virittää keskustelua. Usein käyn vain katselemassa nopeasti uusia kuvia läpi, kun mukamas on niin kiirettä    Parhaiten oman mielenkiinnon herättää jotkin sykähdyttävän hetken ikuistaminen onnistuneesti, joko vahingossa tai kokemuksen tuoman rutiinin avulla. Toisinaan taas myös kliinit viimeisen päälle siistityt kuvat aiheesta kuin aiheesta kolahtaa.

Samaa mieltä olen aiemmin esillä olleesta asiasta, ettei kaikkia kuvaajia voi arvostella samalla asteikon perusteella johtuen johtuen eri kuvaajien taustoista, taidoista ja resursseista. Mutta vaikeaahan tuo on joskus erottaa aloitteleva luontokuvaaja tai satunnainen näppäilijä ja kokenut tai ammattimainen tosiharrastaja tällaisella nettifoorumilla nykyaikana, kun kalustostakaan ei sitä välttämättä voi nykyaikana päätellä. Siksi joku voi olla ottanut omasta mielestään täydellisen nappiotoksen, mutta saakin sitten tylyn tuomion laittaessaan kuvan esille. Se voi lannistaa ja suurentaa kynnystä uusien kuvien lataamiselle.

     

Olen pistänyt merkille myös sen, että jos joku kuva saa muutaman kommentin alkuun, niin siitä voi äkkiä tulla ketju joka kerää kymmeniäkin kommentteja nopeasti tai pidemmän ajan saatossa. Eli siis usein ihmiset palaat uudestaan ja uudestaan ketjuun, joka kerää kommentteja ja usein jatkavat keskustelua lisää, mikä kerää taas lisää kommenteista kiinnostuneita katselijoita.

Niin, tai sitten loput kommentoijat vain alkavat taittaa peistä keskenään ja tehdä kärpäsestä härkästä.

Tosiaankin, aloittelijan on aika vaikea antaa ainakaan rakentavaa kommenttia lähestulkoon minkäänlaisesta kuvasta kun kaikki näyttää omiin räpsäytyksiin verrattuna ylivetomahtavansuperhienolta. Ja toisaalta jotenkin jos menee antamaan samasta kuvasta viidennenkymmenennen kahdeksannen kommentin tyyliin “Hieno kuva!” Niin siinä vaiheessa tuntee itsensä hieman tyhmäksi ja ikenistä saa nyppiä karvoja… Niin mitähän karvoja ne sitten on, vastatkoot tähän jokainen ihan hiljaa mielessään itselleen ja annettakoot tällä kertaa likaiset ajatukset anteeksi.
Olisi kiva noista kaikkein hienoimmista otoksista saada tarkemmat tiedot, kauanko niitä otoksia on puljeerattu lie missä kuvankäsittelyohjelmistossa. Saati saada sitten näytille, minkänäköinen kuva on ollut ennen käpälöintiä.