Tervetuloa, Ole hyvä ja Kirjaudu tai Luo itsellesi tunnus
Luonto- ja luontokuvafoorumi
Olet täällä: Tuvan etusivu → Forum Home → Luontotupa.Net → Arkadianmäki → Thread
Miksi kuvani eivät onnistu toivotulla tavalla?
| Poll: Miksi kuvani eivät onnistu toivotulla tavalla? Total Votes: 85 |
|
|---|---|
| Vaaleat sävyt ovat puhki palaneita ja/tai tummat sävyt ovat tukossa | 4  |
| Kohde ei erotu riittävästi taustastaan | 5 |
| En osaa käyttää muita kuin kameran täysautomaattitoimintoja | 0 |
| Otan kuvan aina siten, että kohde on keskellä kuvaa | 2 |
| Kuvani ovat usein epäteräviä tai tärähtäneitä | 16 |
| Kuvaan maassa tai vedessä olevat kohteet seisten | 1 |
| Sommittelen kuvan aina kuvankäsittelyohjelman rajaustoiminnolla | 1 |
| Kuvissani on kuvankäsittelyn jälkeen runsaasti häiritsevää kohinaa | 4 |
| Terävöitän usein kuviani liikaa | 1 |
| Kuvissani on harmaata kalvoa | 1 |
| Teen enemmän virheitä kuvauksessa kuin kuvankäsittelyssä | 15 |
| Useimmat virheet kuvissani johtuvat puutteellisista kuvankäsittelytaidoista | 9 |
| Teen sellaisia virheitä, joita ei ole tällä listalla, mitä? | 13 |
| En tee mielestäni lainkaan virheitä kuvauksessa enkä käsittelyssä | 13 |
Me kaikki teemme virheitä sekä kuvaustilanteessa että kuvien jälkikäsittelyssä. Nyt haluaisin tietää, löydätkö listalta jonkin sinulle tyypillisen mokan. Toivon myös, että syntyvässä keskustelussa paneudutaan myös siihen, millä tavoin nämä virheet voidaan välttää. Uskon syvästi, että me kaikki tupalaiset haluamme kehittyä yhä paremmiksi kuvaajiksi ja kuvankäsittelijöiksi.
Signature
En halua olla pelkkä tusinakuvaaja; anna siis kuvilleni palautetta, jotta voin kehittyä
Hmm… ehkä tässä olisi kaivannut mahdollisuutta pistää täppä useampaan kohtaan. Mutta piti sitten valita se joka on ehkä eniten häiritsevä.
Signature
Laiskuutta se on. Ja mitä “paremmuuteen” tulee, kuka siitä päättää on tarina vailla vertaa. Ennemminkin mitkä ovat tavoitteet, jos niitä on. Itse ole patalaiska puupää, joka nyt ei vaan jaksa kiinnostua perusasioista juuri silloin kuin sitä tarvittaisiin, ja kuvat ovat toisten mielestä(tässä tarkoitan asiaan vihkiytyneitä, sukulaiset ketkä eivät kuvaa, totavat kuvasta kuin kuvasta että “upea, hieno tai tosi hieno, tai kyllä sä osaat”) heikkolaatuisia tai räpsyjä tai mitä ikinä sitten ovatkaan.
Eniten ja typistetysti minua risoo tilanteiden hukkaaminen muun säheltämisen vuoksi, tai se, että olen…patalaiska kun puhutaan syvällisemmin valokuvaamisesta luonnossa.
En tiedä kuinka monelle kolahtaa lause “tosta sais varmaan hyvän kuvan…mut emmä jaksa” mutta omalla kohdalla kun olen aina ollut suoran toiminnan kuvaajanpoikanen, tuo on NIIN totta kuin vain voi todeta ja nolottaa itseään. Oh, kuinka monta valoa ja tilannetta on mennyt ohi silkkaa laiskuutta ylläolevan pirullisen ajatukseni myötä...
Signature
Hassu juttu: olin juuri ajattelemassa, että pitäisi pyytää yksi täppä lisää: “Olen liian laiska ottamaan parempia kuvia tai säätämään enemmän, vaikka periaatteessa tiedän miten se tapahtuu” 
Signature
Hassu juttu: olin juuri ajattelemassa, että pitäisi pyytää yksi täppä lisää: “Olen liian laiska ottamaan parempia kuvia tai säätämään enemmän, vaikka periaatteessa tiedän miten se tapahtuu”
Juuri näin 
Tosin mun “periaatteessa tiedän” on ihan itsekeksitty oma totuus, jonka totean aina välillä täydeksi saduksi. Heh. Onneksi oma luontokuvani ei ole niin vakava, toivottavasti ei näin ole muillakaan.
Signature
“Teen sellaisia virheitä, joita ei ole tällä listalla, mitä?”
Niin mitä? Ne ei vaan näytä yhtä hienoilta kuin “vierustoverilla”. Kuvista puuttuu se jokin,tasapaksua puurtamista,perusluontokuvaa,kuvia ilman suurempaa ennakkovalmistelua,puuttuu pitkäjänteisyys,ei ole kuvaajansilmää...
Se ei käy se ei käy se ei käy se ei käy
se ei kertakaikkiaan käy (no eihän se käy onhan se tiedetty jo pitkän aikaa! )
se ei käy se ei käy se ei käy se ei käy
se ei kertakaikkiaan käy (mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan, kun ei käy niin eikä käy)
se ei käy se ei käy se ei käy se ei käy
se ei kertakaikkiaan käy (mä oon nii väsyny, en kertakaikkiaan jaksa)
Signature
Virheeni ei ollut listalla joten kirjoitan sen tähän.
- Nukun aamuvalojen/sumujen ohi
- Koskaan ei ole “hereillä” sillon kun tapahtuu
Signature
Elokuvamusiikin säveltäjä, luonto/Videokuvaaja Uudeltamaalta.
http://www.pekkatarvainen.com/
http://www.youtube.com/user/ptarvain
http://www.ultimatesurvival.suntuubi.com/
Teen sellaisia virheitä, joita ei ole tällä listalla, mitä?
-kohde on liian kaukana mutta silti pitää laukaista kun ei muutakaan ole. ne menee sit roskiin kotona.
-nukun helposti ohi auringon nousun, osin vaikuttaa nykyinen vuorotyö joka luonteensa vuoksi vie mehut miehestä.
Signature
Mielenkiintoista, että aika moni kertoo, ettei tee lainkaan virheitä kuvaamisessa tai kuvankäsittelyssä. Jälkimmäisessä virheet on helppo välttää, mutta ensimmäinen on paljon vaikeampi rasti. Omasta mielestään kuvaaja ei ehkä tee virheitä, mutta muiden mielestä voi silti tehdä.
Amatööri kuvaa esimerkiksi seisaaltaan. Tätä voi jatkua vuosikausia, kun kuvaaja ei vain hoksaa, että asia olisi jotenkin puute.
Omat virheeni johtuvat pääsääntöisesti hitaista hoksottimista. Tajuan sommitteluidean liian myöhään tai ennakoin tilanteen väärin.
Hmm… ehkä tässä olisi kaivannut mahdollisuutta pistää täppä useampaan kohtaan. Mutta piti sitten valita se joka on ehkä eniten häiritsevä.
Seconded.
Signature
Hyvinvoinnin mittarina tulisi ruokakorin sijaan olla roskakori.
Hitaita ollaan ainakin täällä reagoimaan hyviin kuvaustilanteisiin. Tuntuu ettei aina myöskään “näe”.
Signature
Luonnossa voin rauhoittua.
Kyllähän se virhe tulee yleensä tehtyä siinä kuvaustilanteessa. Yleensä sitä on liian hidas eli tilanne menee ohi ennenkuin ennättää saada säädöt kohdilleen, ja sitten mulla on se paha vika, että alan jo heti yhden räpsyn otettuani tsiikaamaan sitä lopputulosta kameran näytöltä ja pohdiskelen notta tuliko hyvä. Ja sitten pistän otokseni roskikseen ja alan ottamaan uutta kuvaa… Ihan niinkuin perintöä menneiltä filkavuosilta, ettei vaan tulisi filmiä tuhlattua 
Mä en yleensä kuvia hirveesti säädä enää kuvankäsittelyssä kun sitä tulee töissä tehtyä ihan tarpeeksi, ehkä kyllä pitäisi sitäkin harrastaa.
Signature
- Kun ite teköö, niin saa sellaista kun sattuu tulemaan -
Luotan liikaa kameran näyttöön katsoessani otoksia, siitä kun kyttää niin toteaa liian helposti että “Johan tuli hyvä!”. Sitten kun siirtää kuvat koneelle, niin kas kuinka onkaan epätarkkuutta, kohinaa ja mahd. jopa pieleenmennyt tarkennuskin. Pitäis vaan ottaa useampi kuva eri asetuksilla ja jättää se kuvien tarkastaminen kotipuhteiksi. Nin ja jalka, sitä ei sitten millään jaksa ruuvata kiinni, on vaan niin paljon helpompaa kuvata kamera tärisevissä näpeissä mikä varsinkin korostuu nyt pakkasilla kun hanskat tärisee kylmästä muutenkin.
Signature
Mitä? Pitiks tähän kirjoittaa jotain viisastakin?
Ei, en ole luontokuvaaja. Minä vain kuvaan maisemia ja elikoita.
Luotan liikaa kameran näyttöön katsoessani otoksia, siitä kun kyttää niin toteaa liian helposti että “Johan tuli hyvä!”. Sitten kun siirtää kuvat koneelle, niin kas kuinka onkaan epätarkkuutta, kohinaa ja mahd. jopa pieleenmennyt tarkennuskin. Pitäis vaan ottaa useampi kuva eri asetuksilla ja jättää se kuvien tarkastaminen kotipuhteiksi. Nin ja jalka, sitä ei sitten millään jaksa ruuvata kiinni, on vaan niin paljon helpompaa kuvata kamera tärisevissä näpeissä mikä varsinkin korostuu nyt pakkasilla kun hanskat tärisee kylmästä muutenkin.
Tota… Puhut paljolti asiaa vaikken ihan tarkkaan kaikesta samaa mieltä olekaan. Joo, jalustaa on hyvä käyttää jos se suinkin on mahdollista. Vaan aina se ei ole, joten - näin minulle on kerrottu - on mahdollista optetella ottamaan tärähtämättömiä kuvia käsivaralta. Se paljon parjattu Puusa (hei, se on rautainen ammattilainen vaikkei pidäkään luontokuvista) antoi tämmöisiä ohjeita, jolla opiskelun jälkeen satamillisellä pitäisi saada 1/30 s teräviä kuvia:
- älä paina laukaisinta, purista kameran ylä ja alapuolella olevia käsiä yhteen etusormen 1. nivel laukaisimella
- unohda käsien puristus kylkiä vasten (neuvotaan kaikissa oppaissa), pidä kyynerpäät hiukan ulkona kehosta ja kädet rentoina, jolloin ne toimivat tärinänvaimentimina ja olet vapaa liikkumaan nopeissakin tilanteissa
- älä pelkää pitkiä aikoja, pelkää isoja aukkoja (ellet nimenomaan tarvitse pientä syvyysterävyyttä)
</puusaopit>
Kameran näytöstä ei pajon muuta kannata katsoa kuin se, onko haluttu kohde kokonaan mukana ja sitten tietty histogrammi. Minulla kesti kaksi vuotta oppia vilkaisemaan automaattisesti histogrammia heti kuvan (tai -sarjan) oton jälkeen, mutta kun sen loputa opin, olen säästynyt monelta kiroilulta kotona kun pieleen mennen valotuksen on tajunnut heti paikan päällä ja parhaassa tapauksessa voinut napsia kuvat uusiksi.
Signature
Hyvinvoinnin mittarina tulisi ruokakorin sijaan olla roskakori.
Luotan liikaa kameran näyttöön katsoessani otoksia, siitä kun kyttää niin toteaa liian helposti että “Johan tuli hyvä!”. Sitten kun siirtää kuvat koneelle, niin kas kuinka onkaan epätarkkuutta, kohinaa ja mahd. jopa pieleenmennyt tarkennuskin. Pitäis vaan ottaa useampi kuva eri asetuksilla ja jättää se kuvien tarkastaminen kotipuhteiksi. Nin ja jalka, sitä ei sitten millään jaksa ruuvata kiinni, on vaan niin paljon helpompaa kuvata kamera tärisevissä näpeissä mikä varsinkin korostuu nyt pakkasilla kun hanskat tärisee kylmästä muutenkin.
Tota… Puhut paljolti asiaa vaikken ihan tarkkaan kaikesta samaa mieltä olekaan. Joo, jalustaa on hyvä käyttää jos se suinkin on mahdollista. Vaan aina se ei ole, joten - näin minulle on kerrottu - on mahdollista optetella ottamaan tärähtämättömiä kuvia käsivaralta. Se paljon parjattu Puusa (hei, se on rautainen ammattilainen vaikkei pidäkään luontokuvista) antoi tämmöisiä ohjeita, jolla opiskelun jälkeen satamillisellä pitäisi saada 1/30 s teräviä kuvia:
- älä paina laukaisinta, purista kameran ylä ja alapuolella olevia käsiä yhteen etusormen 1. nivel laukaisimella
- unohda käsien puristus kylkiä vasten (neuvotaan kaikissa oppaissa), pidä kyynerpäät hiukan ulkona kehosta ja kädet rentoina, jolloin ne toimivat tärinänvaimentimina ja olet vapaa liikkumaan nopeissakin tilanteissa
- älä pelkää pitkiä aikoja, pelkää isoja aukkoja (ellet nimenomaan tarvitse pientä syvyysterävyyttä)
</puusaopit>Kameran näytöstä ei pajon muuta kannata katsoa kuin se, onko haluttu kohde kokonaan mukana ja sitten tietty histogrammi. Minulla kesti kaksi vuotta oppia vilkaisemaan automaattisesti histogrammia heti kuvan (tai -sarjan) oton jälkeen, mutta kun sen loputa opin, olen säästynyt monelta kiroilulta kotona kun pieleen mennen valotuksen on tajunnut heti paikan päällä ja parhaassa tapauksessa voinut napsia kuvat uusiksi.
Jooh, onhan tuo monessa vastaan tullut käsite tuo “puristava laukaisu”. Samoin kamera pitäisi enemmikseen tukea lärviäkin vasten siinä missä käsiinkin. Ja aina mielummin kuvata polvellaan ollen kuin seisaaltaan. Ja jos mahdollista, käyttää lisätukena sillankaidetta, lähintä puuta, ladan nokkapeltiä tms. Pitäiskin oikein kokeilla ja tehdä sovitepala siihen jengaan, johon kameranjalka kiinnitetään ja ruuvata kamera ruuvipenkkiin ja antaa palaa eri asetuksilla sarjoja kaukolaukaisimella nähdäkseen että vieläkö tärähtelee. Sillä tavallahan sitä aseidenkin tarkkuutta testataan. Todettava vain on, ettei aina voi onnistua. Ei edes joka kerta ja siihen vain on sopeuduttava.
Signature
Mitä? Pitiks tähän kirjoittaa jotain viisastakin?
Ei, en ole luontokuvaaja. Minä vain kuvaan maisemia ja elikoita.
Hätäisyys suurin ongelma yhdessä laiskuuden kanssa. Onneksi nyt digiaikana voi pikkuisen jälkikäteen korjailla pahimpia töppäyksiä ja ottaa tietysti säästelemättä kuvia, jolloin isosta määrästä silloin tällöin löytyy omasta mielestäkin kohtuullisen siedettäviä ruutuja. Tietysti hätätilassa voi aina yrittää vierittää syyn puutteellisille välineille.