Luonto- ja luontokuvafoorumi

Pläräsin pikapikaa lintukirjan läpi ja kirjoitin ne lajit, joista minulla on edes jonkinlainen kuva arkistoissa. Mukavaa oli huomata että 100 on ylittynyt. Lajeja mitä olen nähnyt(kuuleminen pois suljettu), on mukavasti noin 125. Se mikä on huvittavinta on, että lokeista ei ole paljon kuvia vaikka niitä nyt joka ikisellä saaristoreissulla, tai no, vähän joka puolelle suuntautuneella retkuilulla on törmännyt. Vaikeimpia alueita itellä on edelleen ja tulee olemaan haukat, sirkut, pöllöt - nyt ainakin. Ja niin, molemmat sukupuolet ei ole laskuissa mukana.

Mutta tästä on kiva jatkaa kun huomasi että sata on mennyt “jo” rikki =)

Miten muilla? Kenellä on enää “vain” harvalukuiset jäljellä, onko joku kenellä on kaikista suomessa pesivistä kuvat?

PS. huomasin tänään että meillä halisissa pesii leppälintu - en ole aiemmin tätä lajia huomannut lähimetsissä ja nyt pariskunta lentelee tuossa parkkipaikan ympärillä, tietoa ei ole missä pesä lienee…

sellasta…

     

Elikset: 179+2(tiibetinhanhi ja etelänsuosirri)
Kalajoki: 167
PPLY: 150
Letto,Kalajoki 147
Raahe: 147
Toukokuu:156
EKO: 155
2006: 154
2009: 154
Toukokuu 2009:140
Kuvapinna: 134
Lasikangas;Raahe: 86
Piha: 71

     

Pikaisen laskutoimituksen mukaan Jarkko on löytänyt 1842 lajia aika hyvä...

     

Pikaisen laskutoimituksen mukaan Jarkko on löytänyt 1842 lajia aika hyvä...

Olisiko tuossa “vahingossa” eksynyt jo samojakin lajia.
Mutta aika mukavasti on, itse en ole viitsinyt niin kirjaa pitää.

     

Pikaisen laskutoimituksen mukaan Jarkko on löytänyt 1842 lajia aika hyvä...

Olisiko tuossa “vahingossa” eksynyt jo samojakin lajia.
Mutta aika mukavasti on, itse en ole viitsinyt niin kirjaa pitää.

Eikö vain…ja vieläpä yhtä lukuunottamatta kaikki Raahesta ja Kalajoelta

     

Nähdyt lajit 313, niistä vajaa sata ulkomailta, kuvattuja 228, voi olla joku yli tai alle. Noista nähdyistä lajeista suurin osa tullut viime vuosituhannella, tarkemmin 70 ja 80 luvuilla. Nykyisin uusia lajeja tulee harvakseen. Viimeisimmät uudet kuvatut hernekerttu ja metsäkirvinen. Eihän näitä muuten muistaisi, mutta tuolla exelissä on listat kuvatuista ja nähdyistä.

     

Bongaamista ja kuvaamista jo vuodesta 2007
Elikset: 265
2009: 239
Toukokuu 2009: 179
Eko 2009: 139
Kuvatut: 167

     

Bongaamista…

Tuossa tuli hyvä huomio.En harrasta bongausta vaan oisko se sitten nimeltään staijaus Ei nyt muistu äkkiseltään kuin 1 bongaus,jos sekään nyt oikein bongauksesta käyny.Sen verran oon lieventäny periaatetta,että jos kohde on kunnan rajojen sisällä niin voisi jo harkita bongaamista

     

Bongaamista…

Tuossa tuli hyvä huomio.En harrasta bongausta vaan oisko se sitten nimeltään staijaus Ei nyt muistu äkkiseltään kuin 1 bongaus,jos sekään nyt oikein bongauksesta käyny.Sen verran oon lieventäny periaatetta,että jos kohde on kunnan rajojen sisällä niin voisi jo harkita bongaamista

Sysmä sen verran pieni pitäjä, että naapurikunnan puolella täytyy välillä poiketa mutta ei juurikaan pitemmälle ainakaan bongaamaan.
Kehäkolmosen sisäpuolikin taisi jäädä tänä kesänä kun “joutui” töihin kesken pakkolomien. Jos ei sitten elokuussa.

     

Tuon aloitusviestin lukumäärälaskennan ymmärrän hyvin, olisiko ns. valokuvaajalähtöinen. Mutta tuo staijaus ja bongaus tuo omat laskentamenetelmät jota joku voisi avata. Nollautuuko laskenta vuosittain jossain vaiheessa? Laskeeko bongari koskaan, kuinka monta on elmänsä aikana nähnyt eri lajeja niistä Suomessa havaituista noin 400:sta (en tiedä tarkkaa lukemaa mitä on kumulatiivisesti havaittu).

Näin valokuvaajana minusta on kiva laskea (toistaiseksi) sitä kumulatiivista kokonaismäärää, eli kuinka monta olen kuvannut kaikesta mahdollisesta. Itse pyrin vielä saamaan kuvia lentävistä linnuista ja sitten vasta pönöistä. Mutta tämä on nyt vain tätä opin tietä.

Toisena tulee vasta lajien tuntemus, mutta sehän kasvaakin siinä mukana. On sen verran hapero pää, että ihan turha päntätä lintukirjasta lajeja ja niiden tuntomerkkejä. Mutta kun muistelee kuvaustilannetta, siihen liittyvä (joskus ikimuistoisia) tilanteita, niin sitten se kohde ja sen piirteetkin muistuvat hyvin mieleen.

Tämä onkin varmaan kokonaisuudessaan se “toinen tie”, olen ymmärtänyt, että hyvin monet etenevät juuri toisin päin. Eli alussa on innostus linnuista, ja mahdollisesti bongaus, staijaus tai vaikka rengastus. Ja sitten jossain vaiheessa herää kuvausinto ja näin sitten syntyykin niitä suuria mestareita joista vain lehdissä puhutaan (mutta eivät paljoa palstoilla aikaansa viettele, muutamaa poikkeusta lukuunottamtta).

No tällainen keskustelu urkeni taas tästä...

Ei kun huomasinkin, että kysymys vastaukseeni taitaakin olla tuossa “elikset”-merkinnässä.

     

Taidan tämän keskustelun yllyttämänä julkistaa, että olen galleriani lintuosioon[1] keräillyt aiemmin piilotettuihin kansioihin kuvapinnamuistiinpanoja, kuvattujen kokonaismäärä on tällä hetkellä 167 lajia ja tämän vuoden saldo on 121 lajia, aiemmilta vuosilta saldot: 2006 84, 2007 102 ja 2008 142. Totuuden nimissä 2006 en ehkä vielä ollut yhtä innostunut juoksemaan harvinaisuuksien perässä (tai enhän minä nyt edelleenkään ihan mahdottomia matkoja yhden vaivaisen linnun näkemisen vuoksi tee) ja 2007 en vielä systemaattisesti kerännyt ylös kuvattuja, joten jokunen tavallisempi tirppa jäi väliin. Niin ja tunnustan, että pari kuvista on kyllä aika heikkotasoista. Kuvaamattomia, mutta havaittuja lajeja on sitten vielä jokunen päälle (mm. helmipöllö, virtavästäräkki, luhtahuitti ja jokunen muu yölaulaja), mutta niistä en ole jaksanut pitää tarkempaa kirjaa…
Ja kaikki havainnot toistaiseksi kotimaasta, suurin osa pääkaupunkiseudulla.

[1] olisin laittanut suorankin linkin, mutta foorumisofta ei näköjään tykännyt osoitteen koodatusta ääkkösestä... :(

     

Mutta tuo staijaus ja bongaus tuo omat laskentamenetelmät jota joku voisi avata.

Ei laskutavassa ero ole vaan tavassa harrastaa lintuja.Bongarilla on päämääränä havaita mahdollisemman monta lajia eliksiä,vuodareita,kuukausi-,paikkapinnoja jne.
Staijuksella minä käsitän esim.muutonseurannan.

Siinä se iso ero onkin.Staijaaja ,niinkuin minä,olen lintutornissa tai jollain hyvällä muutonseuranta paikalla koko päivän.Yleensä auringonnoususta klo12-18.Riippuen paljonkin lähinnä muuttosäästä.Kun taas bongarit “elää” paljonkin piipparin kanssa.Mennään sinne missä puuttuva laji on.Käydään hakemassa laji pois ja taas menoksi…saattaa olla että ollaan juuri vain sen verran että tunnistetaan kohde.

Ja tämä tietenkään käytännösä näin mustavalkoista ole…suurin osa lintuharrastajista on näiden välimaastossa.

Siitäkin on ollu juttua,että varsinainen lintutietämys vähenee kun ei viitsitä enää muutakuin bongata ja mieluummin pitäisi viela päästä autolla aivan linnun viereen.Metsät ja suot jää tutkimatta yms.

Lopuksi pitää sanoa vielä tämä. “Jokainen harrastakoon tavallaan ja luonnosta nauttien sekä sitä kunnioittaen!”

     

Itse en varsinaisesti “harrasta” lintuja, en staijaile tai bongaile. Kaikki omat räpsyt on tullut poluilla vastaan, yli 90% spontaanisti. Vain muutama reissu on tullut tehtyä, milloin on tiennyt mitä on menossa kuvaamaan. Yleensä kun vaan menen johonkin ja ruudulle tulee jotain jos tulee. Esim. tämän kevään näkemäni merikihu oli sellattis, että siellä kuuleman mukaan “olis voinu ehkä merimetsoja olla”, muttta mitäs näinkään ja sainkaan kennolle, merikihun.

Näyttää siltä että sellaseen 150 lajin kohdalle päässee hieman työtä tekemällä? Sen jälkeen alkaa sitten “metsästäminen”?

     

Samahan se minulla nykyään on, menen jonnekin ja katson onko mitään kuvattavaa. Tosin jos viesti tulee jostain paikalliseta linnusta, niin joskus tulee peräti mentyä edes katsomaan, vaikka usein tuo työ häiritsee tätä harrastusta. Paljon tietysti hommaa helpotti tuo lintumies pohja, tietää vähän mitä kannatta mistäkin biotoopista etsiä. Vielä kun tuo muisti pelaisi ja muistaisi ne linnun laulut ja äänet, niin helpottaisi paljon hommaa. Tuo sata lajia on helppo saada kuvaan ainakin täällä etelä-Suomessa ja pienellä etsimisellä ja keväisellä liikkumisella oikeissa paikoissa saanee kevyesti tuon 150 rikki, ainakin havaintoina.
Jäi vielä sanomatta tuon Tiiran merkitys, sieltä löytää helposti paikat minne mennä ja mitä voi nähdä, jos eivät paikat ole vanhastaan tuttuja.

     

Kuvattuja lajeja 207 kpl eli ns. kuvapinnoja.
Eliksejä on 218.
Ns. peruslajejakin puuttuu.
Pihapinnoja on 87, elikkä pihalta havaitut lajit.
Pihapinnoista vois mainita mm. Arosuohaukan ja Muuttohaukan.

     

Eliksiä on kertynyt 322, kuvia on vain alle 50 lajista. Suurin osa lajeista on tullut spontaanisti retkeilemällä, mutta lähialueiden bongauksiakin on tullut harrastettua… sekä joskus pari pidempääkin keikkaa muinoin hurjimpina harrastuvuosina.

Vaimon kanssa tehtiin kyllä yksi hauska ennätys, lieneekö maailmanennätys, ei olla nimittäin ainakaan vielä ilmoitettu minnekään listoille: suutelupinnat Itse keksityt säännöt olivat yksinkertaiset. Pinnan saa suutelun aikana havaituista lintulajista (emme vaihtaneet kumppania), ja esim. kaukoputkella homma hoitui niin, että ensin toinen katsoi suudellessa putken läpi eikä suutelua saanut keskeyttää ennen kuin toinenkin näki Välillä saatiin aika moniulotteisia katseita bongauspaikoilla

Tulos: 147 suutelupinnaa v. 2002.

Eikä tarvitse heittää kommenttia seuraavasta “tasosta”, kuultu on…

     

Eliksiä on kertynyt 322, kuvia on vain alle 50 lajista. Suurin osa lajeista on tullut spontaanisti retkeilemällä, mutta lähialueiden bongauksiakin on tullut harrastettua… sekä joskus pari pidempääkin keikkaa muinoin hurjimpina harrastuvuosina.

Vaimon kanssa tehtiin kyllä yksi hauska ennätys, lieneekö maailmanennätys, ei olla nimittäin ainakaan vielä ilmoitettu minnekään listoille: suutelupinnat Itse keksityt säännöt olivat yksinkertaiset. Pinnan saa suutelun aikana havaituista lintulajista (emme vaihtaneet kumppania), ja esim. kaukoputkella homma hoitui niin, että ensin toinen katsoi suudellessa putken läpi eikä suutelua saanut keskeyttää ennen kuin toinenkin näki Välillä saatiin aika moniulotteisia katseita bongauspaikoilla

Tulos: 147 suutelupinnaa v. 2002.

Eikä tarvitse heittää kommenttia seuraavasta “tasosta”, kuultu on…

Tuosta tulikin mieleen.
Tässä taannoin oli lehdessä ilmoitus: Jo kypsässä iässä oleva leski halusi mökki ja marjastus seuraa eli vaatimuksista päätellen “remonttireiskaa”. Työtoverit minulle vihjaisivat ilmoituksesta, mutta minä ajattelin siihen ääneen: josko bongaus seuraa, sellainen parikymppinen hyvin kasvatettu eri puolilta, olisi hyvä. Ja ei niin väliä vaikka ei olisi bongattavaakaan Humour

     

Bongaamista…

Tuossa tuli hyvä huomio.En harrasta bongausta vaan oisko se sitten nimeltään staijaus Ei nyt muistu äkkiseltään kuin 1 bongaus,jos sekään nyt oikein bongauksesta käyny.Sen verran oon lieventäny periaatetta,että jos kohde on kunnan rajojen sisällä niin voisi jo harkita bongaamista

Nyt oliskin ollu hyvä bongaus kohde Kalajoella…ei vain sattunu olemaan muuta asiaa sinne Tieten muutama sata harrastajaa käyny ihmettelemässä Kalajoen yössä tätä “eksynyttä” rastasta

     

Tämä onkin varmaan kokonaisuudessaan se “toinen tie”, olen ymmärtänyt, että hyvin monet etenevät juuri toisin päin. Eli alussa on innostus linnuista, ja mahdollisesti bongaus, staijaus tai vaikka rengastus. Ja sitten jossain vaiheessa herää kuvausinto ja näin sitten syntyykin niitä suuria mestareita joista vain lehdissä puhutaan (mutta eivät paljoa palstoilla aikaansa viettele, muutamaa poikkeusta lukuunottamtta).

Minä en lintujen päälle ymmärrä höykäsen pölähtävää enkä aihetta (ainakaan tietoisesti) aktiivisesti edes opiskele.
Päällimmäisenä on ollut (ehkä virheellinenkin) kuvitelma, että jos niinkin haastavaa kohdetta kuin lintua oppisi edes jollain lailla kuvaamaan, osaisi kuvata ehkä jotain muutakin kohdetta hieman fiksummin.

No, matkan varrella on jo puolivahingossa oppinut erottamaan harakan variksesta ja joitain ääniäkin jopa tunnistamaan
Ja luontotuvan irc -kanavalla asiantuntijat sitten viimeistään opastavat virheellisen määrityksen tehneen sunnuntaikuvaajan äkkiä oikeille raiteille, varsinkin kun kysäisee että mikäkö pulu taas tulikaan kuvattua… 
Muutama tuttu myös auttaa tällä saralla, kiitokset heillekin.

Takaisin aiheeseen…
Mielenkiintoinen keskustelunavaus ja voisi tosiaan itsekin joskus laskea, montako lajia on tullut kuvattua.
Tuskin sataan pääsen, mutta jos edes muutamaan kymmeneen…

     

Laitetaan nyt yksi naisnäkökulma asiaan (jostain syystä tämä lintuharrastaminen on kovin miehistä puuhaa)

Havaintoja aloin kirjoittamaan ylös säännöllisesti vuonna 2005. Lintuja olen opiskellut tuntemaan vuodesta 2001 lähtien. Teen havaintoni aina retkeilessä enkä käy bongaamassa. Toki keväisin käyn lintutorneilla ja muilla hyvillä lintupaikoilla, mutta se liittyy muuhunkin kevään seurantaan.

Elikset:199
Suomi pinnat:176
Maakuntapinnat (Etelä-Savo):157
Pihapinnat:93

Siinäpä tärkeimmät. On mulla huussipinnatkin, mutta jääkön toiseen kertaan asian selittäminen ...

Ai niin, ja 2009 vuodareita on kasassa 114, viimeisempänä pensassirkkalintu viime yöltä.

     

Kuvapinnoja löytyy tällähetkellä 122 kpl. Kuvailtua on tullut viimesyksystä asti, kun hankin järkkärin, muutama laji tuli kyllä jo aiemmin kuvattua pokkarillakin. Kaikki lajit löytyy http://jlep.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/Linnut/

Muutamia lajeja, mitä olen nähnyt, mutta kuvat puuttuu: harjalintu, kuningaskalastaja, kattohaikara, tunturipöllö, huuhkaja… Bongattuja lintuja en ole laskenut. Kaikki linnut Porista tai lähialueelta.

Noloimpia kuvapuutteita tällä haavaa ainakin: selkälokki, räystäs- ja törmäpääsky, närhi, hernekerttu ja paaljon muita.