Maa- ja metsätalousministeriö asetti 26.8.2008 työryhmän selvittämään, miten saimaannorpan suojelu ja kalastus Saimaalla voitaisiin toteuttaa siten, että saimaannorpan suojelutavoitteet ja vapaa-ajan- ja ammattikalastajien edut tulisivat turvattua. Työryhmä jätti raporttinsa metsä- ja maatalousministeriön kala- ja riistaosastolle 30.12.2008. Raportissa työryhmä esittää mm seuraavaa:

Vapaaehtoisia kalastusrajoituksia saimaannorpan suojelemiseksi
Saimaannorpan keskeiset elinalueet määritetään hylkeiden poikaspesien sijaintiin ja pyydyskuolemapaikkoihin perustuviin karttoihin, noin 1 860 neliökilometrin alueelle. Näillä alueilla tulisi voimaan asetuksen mukaiset rajoitukset.
Ammattikalastajille tulee maksaa korvausta pyydysten muuttamisesta norpille turvalliseksi sekä norpan pyydyksille aiheuttamista vahingoista.

Lisäksi raportissa puututtiin mm tiedottamisen yksipuolisuuteen ja suppeuteen, pyydysten kehittämiseen norpalle turvallisemmiksi, keväiseen kalastuskieltoon sekä norppakannan tehostuneeseen seurantaan jonka avulla todellinen norppien määrä voitaisiin todeta.
Eniten kiistaa työryhmän raportissa aiheutti norppien keskeisten elinalueiden määrittely. Tuoreeltaan asiaa on kritisoitu vapaa-ajankalastuksen liian vähäisestä rajoittamisesta. Rajoitusalueet koskevat vain pientä aluetta, kun norppien elinalueena on kuitenkin koko Saimaan vesistöalue.  Koska varsinkin nuoret norpat liikkuvat paljon synnyinalueensa ulkopuolelle etsien uusia reviirejä, ei syntymäluotojen läheisyyteen perustettavat suojelualueet auta kuin osaa norpista. Vapaa-ajan kalastukseenkin on löydettävissä muita muotoja kuin verkkokalastus, joka on norppien yleisin kuolin syy. Norppaturvalliset katiskat estävät norpan pääsyn katiskaan ja tukehtumisen sinne. Hyvänä asian pidetään ammattikalastajille maksettavia korvauksia.

Suurin osa norpista jää verkkoon huhti-kesäkuussa eikä tätä kuolleisuutta ilman tuon ajan laajaa verkkokalastusrajoitusten lisäämistä pystytä estämään. Työryhmän esitykset rajoittaisivat kalastusta, erityisesti tiettyjen kalastustapojen käyttöä niillä alueilla, mitä ne koskevat, mutta muut alueet jäisivät norpalle vaaralliseksi. Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä näin vaarannetaan norppien lisääntyminen ja elinpiirien mahdollinen laajentuminen rajoitusalueiden ulkopuolelle.

Työryhmän esittämä verkkokalastuskieltosopimusten teon tehostaminen ja valvonta tulevat aiheuttamaan n. 100 000 euron vuotuiset kustannukset. Mikäli tavoite toteutuu ja omistajille maksettavat korvaukset säilyvät nykyisellä tasolla, omistajakorvauksiin kuluu n. 230 000 euroa vuodessa. Ammattikalastajille maksettavat norppien ”sietopalkkiot” rysien ja verkkojen saalismenetyksistä ja mahdolliset tuet tiheäsilmäisiin rysiin siirtymisestä kustantavat 40 000 – 80 000 euroa vuodessa. Loppujen lopuksi ei ole kyseessä kovin suuret summat verrattuna siihen mitä sillä on mahdollista saavuttaa.

Toki on parempi, että edes joissakin osissa Saimaata on tiukempia rajoituksia kuin, että niitä ei olisi ollenkaan. Mutta koska kysymyksessä on äärimmäisen uhanalainen laji, jonka elinmahdollisuudet ovat yksistään kiinni ihmisen harjoittamasta kalastuksesta eikä esim. ympäristömyrkyistä joita on vaikeampi torjua, on asiaan otettu tiukat tavoitteet. Sopimusalueiden määrätavoitteeksi asetettiin 1 500 km2 vuoden 2010 loppuun mennessä. Nykyisin sopimusalueita on vain 518 km2.

Ellei tavoitetta saavuteta, verkkokalastus kielletään MMM:n asetuksella ajalle 15.4. – 30.6. vuoden 2011 alusta alkaen seuraavan viiden vuoden ajaksi.