Ennen muinoin elokuvamaista liikkuvaa kuvaa sai vain superkalliilla elokuvakameroilla jotka kykenevät tuottamaan kapean syväterävyysalueen. Monet ovat halunneet videonsa näyttävän mahdollisimman elokuvamaiselta ja siksi perustettiin nyrkkipajoja, jotka valmistivat kuluttajatason videokameroille erilaisia lisäkkeitä joiden tarkoitus oli heikoin tuloksin simuloida 35mm elokuvakameran kaunista kuvaa. Nyt järjestelmäkameroihin on tullut videokuvaus ominaisuus. Yhdessä järjestelmäkameroiden suorituskyvyn ja syväterävyyden hallinnan kanssa, järjestelmäkamerasta saa lähes täysiveroisen elokuvakameran. Monia musiikkivideoita ja tv-sarjoja kuvataan nykyään yhä enemmän järjestelmäkameralla sen alhaisten tuotantokustannusten takia.

(Canon 550D + 50mm 1.8)

Tavallisen tallaajan silmään järjestelmäkameran videokuva on samaa tasoa kuin missä tahansa elokuvassa. Pitää kuitenkin muistaa, että lähes 100 000 euroa maksavissa elokuvakameroissa suorituskyky on edelleen aivan toista luokkaa. Ne kykenevät toistamaan sävyjä huomattavasti enemmän. Niissä on monta kertaa suurempi tarkkuus, sekä monet elokuvakamerat kykenevät suurnopeuteen joilla saa elokuvista tuttuja, kauniita ja sulavia hidastuksia. Näihin hidastuksiin ei vielä valitettavasti yksikään kuluttajakamera kykene. Suurin nopeus käyttökelpoisella resoluutiolla on vain 60 kuvaa sekunnissa nykyaikaisissa arvokkaimmissa kuluttajakameroissa. Kun taas elokuvissa yleistyvä Phantom HD Gold kykenee jopa 1000 kuvaan sekunnissa 1920x1080 resoluutiolla. Elokuvakamerat kykenevät myös kohinattomaan kuvaan lähes pimeissä olosuhteissa. Joka on vielä märkä päiväuni tavallisille videota tallentaville laitteille.

Mutta nyt asiaan. Järjestelmäkameran videokuva on kauneimmillaan kaikkein valovoimaisimpien objektiivien kanssa. Mitä valovoimaisempi objektiivi, sen kapeampi syväterävyysalue on saatavissa.
Hyvä esimerkki kapeasta syväterävyydestä luontoelokuvaamisessa on alla olevassa videossa, jonka kuvasin Canon 550D rungolla jossa Sigma EX F4 100-300mm teleobjektiivi. Syväterävyyden kapeus tuo pääasiallisen kuvauskohteen hyvin esille taustastaan. Näin videokuvaa on miellyttävä katsella, eikä tarvitse katseen hapuilla ympäri kuva-alaa kohdetta etsien.

Videokuva on käsiteltäessä hyvin samanlainen kuin valokuva. On syytä pyrkiä pitämään kuvauksen aikana valotusmittarin kursori mahdollisimman keskellä, jotta video ei pala puhki, tai tumma pää leikkaudu pahasti. Videokuvauksessa on toiminnot hyvin samanlaiset kuin valokuvatessa. Aukon valinnalla säädetään syväterävyysaluetta, suljinnopeudella säädetään valoisuutta ja ISO-arvo määrää herkkyyden täysin samalla tavalla kuin valokuvassakin. Korkea ISO luo videoon hieman filmirohinaa.

Lisäksi ennen kuvauksen aloittamista on syytä tarkastaa millä formaatilla aikoo videonsa kuvata. Tässä on otettava huomioon etukäteen videon lopullinen käyttötarkoitus. Jos haluaa videoonsa hidastuksia, on syytä mukisematta alentaa resoluutio 1280x720 tasolle joka kuvaa lomitettuna noin 50 kuvaa sekunnissa. Tämä mahdollistaa kuvan hidastamisen puoleen kuvanopeuden pysyessä kohtuullisena noin 25 kuvaa sekunnissa. Jos taas haluaa mahdollisimman filmimäisen kuvan sekä elokuvamaisen liikkeen. On syytä valita 1920x1080 resoluutio 24 tai 25 lomittamatonta kuvaa sekunnissa.

Yllä olevassa kuvassa näkyy oma videokuvaus kalustoni toimintavalmiudessa. Järjestelmäkameroissa on suhteellisen huonotasoinen äänenlaatu videokuvauksella, joten on syytä hankkia ulkoinen mikrofoni. Joihinkin kalliimpiin malleihin on saatavilla XLR-liittimellä varustettuja mikkejä, jotka tarjoavat huipputason äänenlaatua, mutta omassa 60D:ssä on tavallinen 3,5mm plugilla kiinnitettävä Azden merkkinen mikrofoni. Mikkiä on syytä käyttää aina, kun on videolla puhutaan, tai on muuten vain pakko tallentaa kuvaustilanteessa vallitseva äänimaailma. Kun kuvaan luontoelokuvaa, en monestikkaan säästä videon ääniä ollenkaan, vaan minimoin häiriöäänet luomalla äänimaailman kokonaan itse. Tämä tapahtuu loppueditoinnissa liittämällä ääniraidaksi esimerkiksi valmiita äänimaailmoja joita saa ilmaiseksi ympäri internettiä jopa kaupalliseen käyttöön.

Tarkentaminen tapahtuu lähes aina manuaalisesti, joten on pakko kehua kiisteltyä kääntyvää näyttöä. Tämä on videokuvauksessa aivan välttämätön ominaisuus. Allekirjoittanut kuvasi aiemmin 550D:llä, josta kyseistä ominaisuutta ei löydy. On hyvin hankalaa nähdä näytöltä vaikeassa asennossa ja valossa onko kuvan tarkennus kohdillaan. Tässä auttaa paljon kääntyvä näyttö, jolloin kameran ollessa matalalla, voidaan huoletta katsella näytön kuvaa ylhäältä. Näin videokuvaaminen on huomattavasti mukavampaa ja helpompaa. Raharikkaille on alan liikkeissä myytävänä HDMI liitäntään saatavia litteitä, ulkoisia näyttöjä.

Yllä olevassa kuvassa näkyy jalusta videopäällä varustettuna. Videopäällä varustettu tukeva jalusta on ehdoton luontovideoita kuvattaessa. Et millään pysty seuraamaan tasaisesti ohi lentävää lintua kamerallasi ilman tätä varustetta. En kuitenkaan suosittele mitään marketeista saatavia muutaman kympin jalustoja vaan ihan oikea jalusta joiden hinnat lähtee noin 100 eurosta ylöspäin. Markkinoilla on myös järjestelmäkameroille saatavia monenmoisia vakautusvarusteita ja apuvälineitä jotka ovat tarkoitettu nimenomaan videokuvaamisen helpottamiseen, mutta niistä en lähde sen enempää kertomaan artikkelin romaaniksi muuttumisen pelossa.

 

 

 

 

Yllä on Canon 60D:llä kuvaamani video, jossa on käytössä Velbonin videopäällä varustettu jalusta. Lentävien lintujen seuraaminen on mahdotonta ilman tätä. Lentäviä, tai muuten vain nopeasti liikkuvia kohteita kannattaa kuvata pienellä aukolla, jotta ei tarvitse pelata tarkennuksen kanssa ja näin menettää arvokkaat tilanteet. Lentäviä lintuja kuvasinkin paljon jopa aukolla 25, jolloin syväterävyys alue on todella laaja. Näin lintu on tarkennusalueella lähes koko ajan. Tämä kostautuu kuitenkin siinä, että herkkyyden saattaa joutua nostamaan hyvinkin korkealle jos valoa on vähemmän.

 

Videokuvaaminen ei ole ihan niin nopeaa toimintaa, kuin valokuvaaminen, joten monesti kuvauskohteen löydettyään menee tilanteet helposti ohi. Edellä mainittu siis koskee lähinnä kuvaus tapaa jossa kierrellään kuvauspaikoilla. Videokuvaajan täytyy joka kerta virittää jalusta ja kaikki kuvauskuntoon ennen kuin voi painaa REC. Tosin jos on tosi paikka, niin kannattaa painaa recci päälle vaikka vähän heiluukin tai horisontti on vinossa. Kuvan pystyy nimittäin jälkikäteen vakauttamaan tiettyyn pisteeseen asti ja horisontin kääntämään videon editointiohjelmassakin. Piilokojussa on asia aivan toisin päin, kun kaikki on valmiina kuvaukseen koko ajan.

Sopiiko sinulle enemmän järjestelmäkamera vai tavallinen videokamera? Se on ihan jokaisen oma asia. Järjestelmäkameran vahvuus on siinä, että videokuvaustilanne on täysin kuvaajan hallittavissa. Syväterävyys, valo ja tarkennus sekä kapean syväterävyyden luoma visuaalinen kauneus videossa on järjestelmäkameran yksinoikeus. Järjestelmäkamera on niille, jotka arvostavat videossa aitoa elokuvafilmin tuntua. Videokameralla taas on helpompi onnistua nopeissa ja hankalissa tilanteissa sen tehokkaan automatiikan ansiosta. Videokamerassa on valmiina laajakulma ja tele. Tosin laajakulma ei ole videokameralla useinkaan kovin laaja. Kunnon laajakulman saa esimerkiksi järjestelmäkameralla 10mm objektiivilla. Lisäksi automaattitarkennus ei taatusti alle tonnin videokamerassa tarkenna syksyn ruskaisessa puskassa lymyävään metsäkauriiseen, vaan sahaa tarkennuksen ensimmäisiin keltaisiin lehtiin. Kokemuksesta tiedän, että videokameroissa manuaali toimintojen käyttö on usein hyvin hidasta. Videokamera on kuitenkin niille ketkä luottavat enemmän automatiikkaan ja sen varjolla haluavat onnistua varmasti tilanteessa kuin tilanteessa.