Valon lisääntyessä niin, että jotain voi joelle nähdä, tarkkailen vettä odottaen jotain mielenkiintoista. Tiedän sen todella epävarmaksi. Vain tintit ja närhet saapuvat aamun sarastaessa.

Samassa saapuu myös kanahaukka. Valo ei riitä kunnolla kuvaamiseen, mutta mikäpä estäisi kokeilemasta. Ei noista kyllä koskaan tiedä, miten kameran heilutteluun suhtautuvat. Jotkut eivät siedä poistumatta mitään liikettä ja toisten kärsivällisyys ihmetyttää. Tämä otus paljastuu päivän edetessä kuuluvaksi todella kovahermoisiin.

Kaikenlaista ilveilyä ja esitystä on haukalla mielessä. En edes yritä ymmärtää sen pantomiinia. Vilkaisen taustalle ja juoni paljastuu:

korppi un tullut myös haaskalle ja haukka haluaa pitää sen loitolla. Toinenkin korppi kaartaa kuvauspaikan yli ja liittyy ensimmäisen seuraan majavan järsimän ja siihen kuolleen haavan latvaan. Välin korpit kaartavat korkealta yli ja poistuvat paikalta, kun käännän optiikan niitä kohti.
Tinttien, harakoiden ja närhien määrä lisääntyy valon lisääntymisen myötä.

Harakasta en ole kunnon kuvaa saanut milloinkaan, eikä tämä päivä tuo muutosta. Enpä ole tainnut edes vakavissaan tuota yrittääkään. Linnut ovat vain korvikekohteita, kun karvaisia elukoita ei ole kuvattaviksi. Orava sentään näyttäytyy useinkin, mutta se ei ole nyt poseeraustuulella ja kuvat jää ottamatta.

Tinttien kuvaus on aina mahdollista, mutta se ei oikein kiinnosta, liekö liian helppoa. Kyllä nekin pitää tosissaan ottaa, jos kunnon kuvan haluaa. Tästäkin jää nokka epäteräväksi, kun en keskity aiheeseen.
Omituista, että vain käpytikka näyttäytyy. Muitakin lajeja on lähettyvillä ollut, mutta ei ruokinnalla. Kanahaukan läsnäolo ei käpytikkaa liiemmin haittaa, varuillaan se silti on ja pysyy pölkyn vastakkaisella puolella. Välimatkaa haukkaan on 3 metriä.

Haukka lopettaa pantomiinin ja ottaa äänen mukaan esitykseen. Selvää isottelua ja uhkailua. Samalla toinen kanahaukka, semmonen harmaampi lentää noin 1 metrin korkeudelta ensiksi tulleen yli. Kojusta en näe minne lento päättyy, mutta ilmeisen lähelle, kun maassa oleva haukka jää tuijottamaan ja huutamaan toisen haukan menosuuntaan. Huuto ja pullistelu kestää ja kestää.

Joella ei tapahdu mitään ja minun kojuaika loppuu. Lupasin jatkaa ikuista remonttia ja raksahommaa puoliltapäivin. Tämä on sentään 3. kojupäivä koko syksyyn. Otan jo toisen optiikan kuvausaukosta laukkuun valmistelen poislähtöä. Haukka on ollut jo 4 tuntia tosin välin jopa syönytkin. Vielä puolitoista tuntia ja paukutan kojun ovea auki ja kiinni haukkaan täysin kyllästyneenä. Haukka vaan katselee. Lopetan oven louskutuksen ,pakkaan kamat ja kömmin ulos, nyt sentään haukka poistuu, mutta jää lähelle huutamaan vuorostaan minulle. Kiittämätön!

PS. Tämä tarina on tosi.

Teksti ja kuvat: © Esko Kivistö