Olen kerran aikaisemmin käynyt Linnansaaren kansallispuistossa LT-Campingin yhteydessä, jolloin kokeilin ensimmäistä kertaa kajakkikaksikolla melomista. Siitä tulikin heti kova kipinä palata uudelleen kuvaamaan Linnansaareen ja tekemään samalla kajakkivaellus. 23.-25.6 toteutin sen.

23.6 saavuimme Rantasalmelle hyvän ystäväni Jarin kanssa. Sää suosi meitä 25 asteen porottavalla helteellä. Kävimme tervehtimässä Elina Enhoa hänen työpaikallaan ja hakemassa häneltä kouralliset tarvikkeita, vinkkejä hienoista paikoista ja mahdollisista hyvistä norppien havaintopaikoista. Lähdimme Porosalmesta, Elinan kotipihalta melomaan kohti saaristolabyrinttia. Aluksi tuntui kokemattoman käsivarret väsyvän nopeasti, mutta pian sopiva asento, ote ja tahti löytyi. Tein tässä vaiheessa pienen virheen, sillä olin ottanut paidan pois ja aurinko rasva ei itsestään levittynyt iholleni kajakin tavaratilasta. Heti ensimmäisellä etapilla hartiat paloivat ja grillimakkaramaisen pihinän saattoi melkein kuulla olkapäistä.

Kiiruhdimme melat viuhuen Kirvessaareen, noin kuuden kilometrin päähän lähtöpaikasta Garmin Etrexiin syötetyn pisteen avulla. Saavuttuamme paikan päälle, meitä odotti Kirvessaaren pohjois-päässä komea hiekkaranta ja sitäkin komeampi nuotiopaikka. Läkähdyttävässä kuumuudessa kelluntaliivit päällä hikoili kuin sika ja kastelimme hetken päitä rantavedessä. ”Ei muuta kuin voiteet iholle ja kokkailemaan”. Mitään vesiä emme kantaneet mukana, vaan otimme ne järvestä ja keitettiin.

Ehdimme juuri sytyttämään nuotion kunnes niemen kärjen takaa, kuin taikaiskusta ilmestyi kaksi inkkarikanoottia joissa oli neljä saksalaista, kolme koiraa sekä puoli kotia suuressa läjässä. Katselimme silmät pesuvadin kokoisina kuinka he alkoivat viritellä puolijoukkue teltan kokoisia hökkeleitä, aurinkopaneelilla toimivaa kahvinkeitintä, taitettavia nojatuoleja sekä pihapöytiä. Ajattelimme: ”kun ollaan syöty ja juotu kahvit niin tänne ei kyllä yöksi jäädä”.

Suunnittelimme jatkaa pari kilometriä pohjoiseen Hirvisaareen yöksi ja toivoimme, että siellä saisi olla rauhassa räksyttäviltä koirilta. Hetken kuvailtuani video materiaalia rannalla, pakasimme tavarat ja lähdimme matkaan. Rantauduimme Hirvisaaren eteläpuolelle joka ei vakuuttanut kirvessaaren jälkeen. Etelä puoli oli varjoisa ja runsaasti hyttysiä roikkui pian retongissa. Kävelimme saaren pohjois-päähän ja sieltä löytyikin kaunis nuotiopaikka, josta avautui laaja näkymä selälle, jonne aurinko laski. Kasasimme teltan ja kävimme pulahtamassa päivän aikana kertyneet hiet pois. Iltaa kruunattiin parilla huurteisella.

Aamulla 24.6 noustiin noin kymmenen aikaan ylös. Ulkona oli aikamoinen puhuri ja ukkospilviä oli selvästi ilmassa. Olimme suunnitelleet ylittävämme suurehkon seljänteen pohjoiseen päin Huuhinsaareen, mutta kantti ei kestänyt lähteä vaahtopäiseen aallokkoon ja vielä vastatuuleen. Päätimme tulla takaisin etelään Kirvessaaren eteläisemmälle nuotiopaikalle ruokailemaan ja odottamaan mahdollista ukkospuhurin laantumista.

Kuva: Pekka Tarvainen. Kirvessaaren eteläinen leirintäpaikka

Heti nuotiopaikalle päästyämme huomasimme että joku sankari oli jättänyt nuotioon kymmenkunta peltipurkkia. Kasasimme purkit kassiin ja kajakkiin. Koska unohdimme koko asian, purkit tuotiin Helsinkiin asti.

Kuva: Pekka Tarvainen ja Jari Koljonen

”Mikäli retkellä syntyy palavaa jätettä, polta puhdas paperi tai pahvi. Muita jätteitä - kuten alumiinifoliota sisältäviä pakkauksia tai muovia - ei saa polttaa nuotiossa, koska niistä voi muodostua hajoamatonta jätettä ja myrkyllisiä kaasuja.” – Metsähallitus

Jonkin aikaa päätimme kierrellä Kirvessaaren metsiä kuvaten jonka jälkeen syötiin nuotiolla keitetyt padat ja juotiin kahvit. Yhtäkkiä rantaan ilmestyi Tukkakoskelo poikueineen. Sainkin kuvata sitä jonkin aikaa, kunnes ne taas jatkoivat matkaa poikasten seilatessa emon selässä. Tuuli oli lakannut ja aurinko alkoi paistaa. Lähdimme matkaan kohti pohjoista Myhkyrä nimistä saarta, jossa ajattelimme mahdollisesti yöpyä. Matkan teko sujui leppoisasti meloen ja jyrkkä reunaisten saarten jylhiä kallioita katsellen. Saavuimme Myhkyrälle, mutta päätimme ohittaa sen suosiolla, sillä paikalla oli kolme kajakkia sekä yksi iso puinen katamaraani alus.

Kuva: Pekka Tarvainen. Komeita kallioita Linnansaari on täynnä

Jatkoimme pohjoinen-länsi suunnassa kohti Paavalinsaaren leirintäpaikkaa. Ja pääsimmekin sinne pikaisesti meloen, sillä takanamme seurasi koko ajan häijyn näköinen ukkospilvi joka muistutti jättimäistä lehmäntattia. Ilmassa oli sateen tuoksua ja rantauduttuamme alkoikin heti tihuttaa vettä. Sade oli kuitenkin muutamassa minuutissa ohi ja ukkonenkin jäi vaimeaksi pelottavasta ulkonäöstään huolimatta. Vain muutama salama nähtiin. Jyrähtelyä kuului kyllä enemmänkin. Melonta matkaa koko reissulta tähän asti oli kertynyt noin 17 kilometriä.

Kuva: Pekka Tarvainen. Paavalinsaaressa

Leiripaikalla kuvasin hetken maisemia, kasvimakroja sekä kukkivaa kurjen miekkaa. Leiripaikalla oli eräs mukava pariskunta joka teki leipää nuotiolla. Näytti aika hyvältä, että täytyypä joskus itsekin kokeilla. Juttelimme heidän kanssaan jokusen tovin luontokuvauksesta ja luonnosta. Tässä vaiheessa menimme suhteellisen aikaisin nukkumaan eli 22:00. Halusin nimittäin kuvata nousevan auringon valossa ja siksi kello oli herättämässä tasan 03:00. Yllättävän hyvin sai nukuttua, vaikka Jarin kuorsaus oli erittäin ruhtinaallista. Itse olin varautunut kumpaisenakin yönä korvatulpin ja sain olla ihan rauhassa.

Nousimme 03:00 pikaisesti ylös eikä aurinko onneksi ollut ihan vielä ylhäällä. Laitoimme pikaisesti teltan kasaan ja pakkasimme kajakin. Rantaan oli tullut laulujoutsen pariskuntakin yöpymään. Kuvasin niitä hetken, sitten laskimme kajakin taas vesille. Meloimme vain parin sadan metrin päässä olevalle kauniille pienelle luodolle josta pääsi kivasti kuvaamaan nousevaa aurinkoa vasten.

Kuva: Jari Koljonen. Varhainen aamu luodolla

Kuvasin luodolla paljon, samalla kun ryystin kahvia ja hieman aamupalaa. Hetken kuluttua jatkoimme matkaa kohti etelää ja saavuimme kauniille paikalle Marjosaaren ja Kalmaluotojen väliin joiden keskellä oli nimetön pienempi saari. Saaren ympärillä lenteli kalasääski hurjaa vauhtia kolme selkälokkia perässään. Jostain syystä lokit ajoivat sitä takaa sääksen oman pesäpaikkansa ympärillä. Kuvasin sitä hetken ja jatkoimme matkaa Vuorisaarensalmen läpi. Tiheinen nimisen saaren kallio ranta oli vaikuttava näky. Paikoin jopa 20 metrin pystysuoria pudotuksia, peilityyni vesi ja aurinko paisteli matalalta värjäten kalliot kivasti. Pysähdyimme hetkeksi nauttimaan upeasta hetkestä ja nojasimme kajakissa sen lipuessa aivan hiljaa eteenpäin.

Jatkoimme matkaa ja pysähdyimme Ruissaaren eteläiseen niemen kärkeen laittamaan lihanpataa sienillä. Katselimme kaunista maisemaa joka ulkoilmakeittiöstä aukeni suoraan selälle samalla hyvästä ruoasta nauttien. Samalla katselimme kun joku mökkeilijä kävi katsastamassa katiskansa annin. Kuvasin sinne täydellä tsuumilla. Näytti siellä olevan ainakin pari tusinaa pikku kalaa. Voi kuinka savustettu, suolaisen rasvainen kala maistuisi nyt. Jos jonnekkin haluaisin mökin rakentaa, se olisi ehdottomasti saimaan saaristossa.

Kuva: Jari Koljonen. Ruissaaren ulkoilma keittiössä

Meloimme pari kilometriä etelään ja saavuimme Kapusta nimisen saaren pohjoispuolelle jossa näimme tämän Elinan mainitseman ”kalarysän”. Kiersimme rysän reunaa hetken ja kuinka ollakaan. Näimme Saimaan norpan uiskentelevan noin 50 metrin päässä. Katselimme haltioissamme hetken kunnes Norppa hävisi taas uppeluksiin. Hetken odotimme päätä taas pinnalle, mutta ei näkynyt. Norpat voivat pisimmillään olla jopa 20 minuuttia veden alla.

Jatkoimme tästä vielä pari kilometriä takaisin Elinan kotirantaan jonne palautettiin kajakki, liivit ja mela. Pakkasimme kamppeet autoon ja kävimme vielä takaisin tulomatkalla morjestamassa Elinaa hänen putiikillaan Rantasalmella. Reissu oli erittäin onnistunut. Säät oli aivan täydelliset. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään ja aurinko paistoi. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!

Pekka Tarvainen