Luontokuva, aito luontokuva, käsitelty luontokuva ja niin edelleen. Digitaalisen kuvan myötä asiat ovat muodostuneet luontokuvauksessa aika älyttömiksi, kuppikunnissa haukutaan toisia ja hymyillään kun tavataan. Sivusta asiaa seuranneena alkaa koko homma jo hymyilyttämään - joukkoon on tullut jotain yli oman ymmärrykseni olevia elementtejä ja nyt kiistellään ja kilistellään vuoron perään kuka missäkin mediassa. Kun itse ryhdyin katselemaan luontoa myös etsimen läpi homma oli helppoa, oli luonto ja oli kuva. Niistä tuli luontokuva. Perhepiirissä oli mukava katsella omia aikaansaannoksia ja kertoilla tarinoita kun kuvaaja tippui jään läpi tai kun kuvaajan eväät söi yön aikana jokin muu kuin itse kuvaaja. Olin ja elin maailmassa missä oli mukavaa olla. Kansallispuistojen sysimustissa öissä, iltanuotioiden äärellä oli mukavaa jutustella muiden vaeltajien kanssa ja kuulla miten elämä ja luonto ovat kulkeneet.