Jurmo on tuulinen paratiisi.

Julkaistu: 07.05.2009

Kuva © Petri Kosunen

Elämä karun kauniilla saarella soljuu toukokuisena kevätpäivänä verkkaisesti. Lintujen ohilennot, viserrys saa kulkijan hiljaiseksi. Kuinka kaunis maamme saaristo onkaan!

Historia kertoo karua kieltään siitä, kuinka Jurmolaiset tapettiin, metsät poltettiin ja kylä asutettiin uudelleen. Ei uskoisi että näin kauniilla saarella on niin synkkä menneisyys. Tuuli tuivertaa minua niskaan, tunkee takin helmoista sisään. Välillä löytyy tuuleton suoja ja lämpö hyökkää kasvoille. Kevät heräilee saarella. Sepelrastas, lapintiiroja ja merikotkia.

Lapintiirat. Kuva © Petri Kosunen

Kottarainen. Kuva © Petri Kosunen

Sitä tuntee itsensä etuoikeutetuksi, pääsen tutustumaan saareen, mikään muu ei rajoita polkujani kuin linnustonsuojelualue, ei haittaa vaan nautin jokaisesta hetkestä mitä saarella saan viettää.

Tuuli taistelee kanssani nautinnon huipuista, sekään ei käy lujaa kasvoille mutta kevään kylmyys tunkee auttamattomasti niskaan ja käsiin. On pidettävä talvivaatteet päällä ja pipo tiukasti korvilla.

Vietän yöni telttamajoituksessa, saaren virallisella majoituspaikalla, Moringharun suojissa. Kalliot ja katajat suojaavat kulkijaa tuulelta ja teltta sateelta.

Jurmon kappeli on kaunis. Taustalla nuori nainen soittaa viulua, minä istahdan alas ja katselen ympärilleni, levähdän - kiirettä ei ole. Kottaraiset, mustapääkertut ja punarinnat tekevät seuraa, katselevat kulkijaa. Istutetusta metsästä kuuluu haukan ääniä, meri sinertää taustalla kun otan kuvan tähystelevästä kivitaskusta.

Kivitasku. Kuva © Petri Kosunen

Mustapääkerttu. Kuva © Petri Kosunen

Palaan nälkäisenä takaisin majoituspaikalle ja teen ruokaa. Ulkoilma saa ruoan maistumaan. Aika kuluu kuin siivillä, katselen lapintiirojen liitelyä tuulessa ja mietin miltä tuntuisi asua saarella. Mieli lepää.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamuvalojen aikaan lähden kiertämään saarta, metsäjänis tekee seuraa ja katselee uteliaana touhujani. Matka jatkuu yli kallioiden, metsää viistäen kivisten rantojen poikki keväisen karuun rantahietikkoon.

Metsäjänis. Kuva © Petri Kosunen

Teeri rikkoo tuulessa makaavan maiseman ja innostun. Ryömin, konttaan ja taas ryömin. Metsästän lintua kameralla ja väijyn kivien välissä. Ei auta, teeri on valppaana ja lentää pois näkyvistä.

Teeri. Kuva © Petri Kosunen

Saavun linnustonsuojelualueen reunalle ja jään katselemaan valkoposkihanhia jotka liikuskelevat lähellä. Kaukana kosteikolla on säpinää mutta sinne ei sovi mennä, saavat muuttajat levähtää rauhassa.

Päivä on ollut tihkusateinen ja harmaa mutta mieli on aurinkoinen, palaan takaisin leirille ja istahdan uupuneena mutta iloisena alas. Saari on monimuotoinen, iso nähtävyys jota tulee kunnioittaa. Sen seitsemän asukasta ja lukemattomat eri lintulajit.

Jurmo on tuulinen paratiisi.

Auringonlasku. Kuva © Petri Kosunen

Saarelle on helppo päästä. Yhteysaluksella matkustaminen ei kukkaroa rasita ja merimatka taittuu noin kolmessa tunnissa. Vastassa on ystävällisiä ihmisiä, jotka kertovat uusimmat kuulumiset ja neuvovat majoituksen ja paikkojen suhteen.
Lisätietoa saaresta ja kuvia:
http://www.jurmo.com
http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1421
http://www.rosita.fi/galleria/jurmo/index.htm

Artikkelin kuvat ja teksti © Petri Kosunen
Lataa PDF - jurmoartikkeli.pdf
PDF taitto: Petri Kosunen

Takaisin etusivulle

Seuraava sivu