Asiaa ja asian vierestä

Näkökulmia nykypäivän luontokuvauksesta ja sen ilmiöistä Suomessa.

Luontokuva, aito luontokuva, käsitelty luontokuva ja niin edelleen. Digitaalisen kuvan myötä asiat ovat muodostuneet luontokuvauksessa aika älyttömiksi, kuppikunnissa haukutaan toisia ja hymyillään
kun tavataan. Sivusta asiaa seuranneena alkaa koko homma jo hymyilyttämään - joukkoon on tullut jotain yli oman ymmärrykseni olevia elementtejä ja nyt kiistellään ja kilistellään vuoron perään kuka missäkin mediassa. Kun itse ryhdyin katselemaan luontoa myös etsimen läpi homma oli helppoa, oli luonto ja oli kuva. Niistä tuli luontokuva. Perhepiirissä oli mukava katsella omia aikaansaannoksia ja kertoilla tarinoita kun kuvaaja tippui jään läpi tai kun kuvaajan eväät söi yön aikana jokin muu kuin itse kuvaaja. Olin ja elin maailmassa missä oli mukavaa olla. Kansallispuistojen sysimustissa öissä, iltanuotioiden auml;ärellä oli mukavaa jutustella muiden vaeltajien kanssa ja kuulla miten elämä ja luonto ovat kulkeneet.

Diasta digiin

Diakuvia otettiin ja kun varakkaana ei olla elelty, jokaisen kuvan takana oli paljon mietintää ja pohdintaa. Välillä jopa niin paljon että tilanteet meni ohitse ennen kuin päätös kuvan ottamisesta ehti edes syntyä. Ei ollut huolta huomisesta vaan luonnossa oloa ja siinä sivussa kuvattiin, jos kuvattiin. Sitten tuli Digi, tai olihan se ollut mutta omalle kohdalle asiaa selventääkseni. Ensiajatuksena oli oman valokuvaustietämykseni supernopea parantuminen, kuvan kun näki oitis ja sitä kautta piti pystyä oikomaan valotus- ym. virheet. Testiruutuja tuli niin olohuoneessa kuin takapihalla otettua satoja ellei jopa tuhansia mutta tietämys ja taito eivät parantuneetkaan niin kuin olin kuvitellut.
Kuvia syntyi kyllä enemmän mutta samat virheet toistuivat ja toistuvat vieläkin. Tämä on sitä saamattomuutta, olen ajatellut. Tilasin myös kirjoja ja oppaita mutta niistäkin on vain ensimmäiset kymmenen tai kaksikymmentä sivua luettu niin että olen myös tietääkseni ymmärtänyt lukemani.Koko ärtymykseni alkoi jo aikoja sitten kun netissä lähti lumipallomaisesti vyörymään juttuja ja tarinoita luontokuvista. Puheltiin manipuloinnista, mitä se on. Puhuttiin käsittelystä ja kuinka paljon luontokuvaa voisi käsitellä. Puhuttiin aidosta luontokuvasta ja haukuttiin niitä mitkä eivät ole "aitoja"?

Käsitelty luontokuva

On se kumma että tänä päivänä aletaan heti kuiskimaan käsittelystä kun näemme hyvän luontokuvan. Mitä virkaa on moisella jeesustelulla - kuvia on käsitelty tietääkseni niin kauan kun kuva on ollut joten miksi siitä pitää nyt nostaa hirveä haloo jos joku on vääntänyt saturaatiot tappiin tai poistanut rakeisuutta sillä tuloksella että taitavampi kuvankäsittelijä-kuvaaja sen näkee? Kuulemani mukaan filkalle kuvattuja kuvia vasta "säädettiinkin"...mutta eihän se enää kiinnosta kun on digi!
Ja miten se sitten eroaa aidosta luontokuvasta? Digitaalinen kuvaaminen on tätä päivää, joten mielestäni on aivan totaaliälytöntä kieltää ja torua sellaisia kuvaajia ketkä käsittelevät kuviaan. Olisipa mielenkiintoista nähdä esimerkiksi sellainen luontokuvakisa jossa vain käsittelemätön RAW-formaatti kelpaisi. Rajaaminen, konvertointi ja muu vakiokäsittely olisi ehdottomasti kiellettyä. Siinä olisi ihmettelemistä sitten kun harrastajat ja (ehkä) ammattitason porukka kisailisi näillä kuvillaan. Ikävää vain olisi se että se suurin joukko luontokuvauksen harrastajista jäisi kisan ulkopuolelle, nimittäin kompaktikameroilla tätä harrastavat. Jokaisessa mallissa kun ei ole RAW-mahdollisuutta. Kuvafoorumit, kuvablogit, kuvagalleriat ja nettisivut ovat tupasen täynnä mitä erilaisimpia ja hienoja luontokuvia mutta varmasti promillen luokkaa on ne kuvat mitä ei ole käsitelty eikä käpistelty.

Kateus ja oman egon pönkitys

Suomessa tämä kateus piilee aina kainalossa, siitä ei päästä mihinkään! Nyt jostain minulle tuntemattomasta syystä on syntynyt huippuammattilaisten kerhoja, harrastajatason kerhoja ja muita kuppikuntia jotka kilvan tuuppaavat omaa ideologiaansa milloin mistäkin tuutista ulos. Huudetaan aidon luontokuvan perään, pönkitetään omaa egoa ja ollaan isosti. Kaikenlaisen ristiriitaisuuden ja raapimisen keskellä pyörii lähes satavarmasti sana "AITO". Siitä väännetään kättä että mikä se aito luontokuva nyt sitten on ja jokainen esittää mitä hienompia näkemyksiään asiasta. Argumentteina käytetään huolta huomisesta ja puhellaan luonnon tilasta. Tämä erilaisten kuppikuntien syntyminen saman asian ympärillä pyörivien ihmisten kesken sekä naurattaa että itkettää samaan aikaan. Ja kun liikutaan sen verran pienissä piireissä niin yksikin vahinkolausahdus ja olet ulkona piiristä. Pitää olla samaa mieltä kuin muut jos mielii saada tukea ja rinnalleen auttavia henkilöitä.

Aloitetaan alusta

Nyt pitää palata sinne jonnekkin "aikojen alkuun", missä kaikki oli vielä yhteen hiileen puhaltamista. Pitäisi laittaa jäähylle kaikki paskanjauhanta ja keskittyä taas luontoon, kuvaamiseen eikä siihen että kuka on rehellisin. Kumma asia kun aikuisten ihmisten pitää alkaa pelkäämään nykyaikaa ja sen tuomia mahdollisuuksia tuottaa hyvää luontokuvaa ja vetää sitten koko juttu siihen aitouteen ja manipulointiin ja ties mihin lieveilmiöön mitä tässä on nyt tullut mukana digitaalisuuden aikana. Taitaa vaan olla raha ja rikkauden kaipuu suurimmalla osalla taustana moiseen älämölöön.
En millään usko että kukaan keplottelee kuvillaan niin että hänen luontokuvansa antaisivat väärän käsityksen SUOMALAISESTA LUONNOSTA. En usko että kukaan luontokuvauksen harrastaja Suomessa näyttää kuvaa Siperian harmaakarhusta ja samalla väittää että on se tuolla Loimaalla kuvattu menneenä talvena. - Yeah right!!!

Näin minä näen.

Jokainen luontokuva minkä olen nähnyt niin netissä kuin kuvaesityksissä, jokainen on aito luontokuva. Jokainen on luontokuva, jokainen on käsitelty ja jokainen voi olla kaksoisvalotettu luontokuva. Mitä sitten? Jos luontokuvilla pystytään vaikuttamaan ja pyritään auttamaan luontoa niin ihmettelen kovasti jos se käsittely estää sen kuvan käyttämisen. Kuvan viesti on kuvan voima. Jos kuvasta poistetaan kuvaustilanteessa jälkikäteen rajaamalla eteen tullut puu oikealta tai vasemmalta jotta saadaan viesti selkeämmäksi niin siitä vaan. Jos se puun poistaminen auttaa vaikkapa siinä että kuvasta välittyy tietty ihmisen tyhmyys luonnossa paremmin niin en näe mitään järkeä siinä, että kuva tuomittaisiin sen käsittelyn vuoksi ja piirit pienet jodlaisivat yhteisellä sävelellä että eihän tuo ole luontokuva. Edelleen taitaa se raha puhua… On väärä suuntaus luontokuvauksella jos pitää moisista tapella ja vääntää kättä. En puhu harrastuksesta vaan huolesta luontoon ja sen puolustamisesta luontokuvaamisen keinoin.

Ja mitä tapahtuukaan kentällä

Lopuksi, kuinkahan moni vasta luontokuvauksen aloittanut tietää, kuinka helvetisti hienojen kuvien eteen tehdään ennakolta sitä käsittelyä ja "manipulointia". Kuinka moni luonnonharrastaja kuka on kameran mukaansa nyt ottanut, tietää että kentällä kuvataan raksavalojen kanssa. Kuvataan haaskalla, kojuista. Leikellään "kuvausaukkoja" niitylle jotta ruoho ja muu eivät estä matalan kuvakulman kuvaamista. Se on raakaa hommaa, kaukana siitä millaisena luonnonkuvaamista myydään suurelle yleisölle.
Ammattitasolla on kyse kiireestä ja rahasta, pitää tuottaa kuvia myyntiin, ei ole aikaa kävellä poluilla tuntitolkulla, saatika viettää viikonloppuja laavulla. Jollain on myös mahdollinen ura ja maine motiivina. Uskallan väittää että silloin ei mene kuin vuosi maksimissaan kun luonto on unohdettu ja aletaan etsimään nopeita ratkaisuja kuva-arkiston monipuolistamiseen, huippukuvien saamiseen. Harrastus muuttuu suorittamiseksi. Näin se menee kentällä. Siksi varoitan, ei tarvi eikä suurimman osan kohdalla kannata harrastaa luonnon kuvaamista rahan vuoksi tai maineen. Kuvatkaa omaksi iloksi, kuvatkaa luontoa luonnon vuoksi. Kun näette internetissä ja painetussa mediassa hienoja luontokuvia, älkää pyrkikö samaan. Sokeudutte omille ajatuksille, omaan näkemykseen ja kompastutte polulla. Hommasta menee maku. Nauttikaa toisten kuvista, älkää pyrkikö samaan. Ottakaa kuvista irti kaikki muu oppi, kuunnelkaa rivien välistä mutta älkää matkiko. Lukekaa luontoa ja olkaa luonnossa luonnon ehdoilla. Näin sen kuvaamiseen ei kyllästy, uraudu. Näin sen kuvaaminen ei muutu suorittamiseksi. Oppikaa luonto, sen eläimet ja ympäristö.

Petri Kosunen, Turussa 7.4.2007

- Artikkelin alkuperäinen kirjoituspäivä on 20.2.2006. Tähän versioon olen lisännyt tekstiä ja poistanut turhia, toistuvia lauseita sekä sananmuotoja.