Ajatuksia ja asiaa Luontokuvaaja Lassi Kujalalta

Haastattelun laati Petri Kosunen/luontotupa.net. (Helmikuu 2005)

1.Kuinka kauan olet dokumentoinut luontoa, mistä kaikki sai alkunsa sinun kohdallasi?

Luontoa olen harrastanut 12 vuotiaasta lähtien jolloin aloin lintuharrastuksen yksin ja itseopiskellen. En tuntenut ketään toista ihmistä
joka olisi tehnyt samaa. Vain kirjastosta lainaamani kirjat kertoivat siitä että harrastajia on jossain. Luin kaikki mahdolliset teokset ja päätin aloittaa lintuharrastuksen. Dokumentoin kaiken piirtämällä. Havaintokirjani olivat täynnä piirroksia.

1979 /1980 vaihteessa ostin ensimmäisen kamerani joka oli Konica merkkinen ja siihen Vivitarin 400 millisen teleen. Siitä se alkoi. En ollut koskaan sitä ennen omistanut kameraa enkä kuvannut mitään. Minulla ei siis ollut mitään kuva-albumia jossa olisin dokumentoinut omaa elämääni.

Nytkään en hankkinut kameraa mitään muuta varten kuin kuvatakseni lintuja. En kuvannut pitkään aikaan lainkaan ihmisiä tai rakennettua ympäristöä.

Kuvittelin aluksi että lintujen kuvaaminen telellä olisi suurin piirtein sama juttu kun niiden katsominen kiikarin läpi. Tämä vain sillä lisäyksellä että jossain vaiheessa piti painaa nappia.

Tämä käsitys mureni heti kehitettyäni ensimmäisen rullallisen Tri-X mustavalkofilmiä ja katsoessani sieltä löytyneitä kuvia luupilla. Ne
poikkesivat oleellisesti lintukirjoissa nähdyistä vastaavista. Aloin vähitellen päästä jyvälle mistä tässä oli kyse. Tähän liittyi kynnys. Ilman tätä kynnystä en olisi koskaan jatkanut sen pidemmälle.

Juuri tuon kynnyksen huomaaminen heti alussa ja sen olemassaolo mahdollisti sen että ylipäätään läksin tähän mukaan ja vieläpä täysillä. Tajusin että kaikki kuvat eivät yksinkertaisesti ole kaikkien kuvattavissa. Tuo huomio pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä. Se on eräänlainen luonnonvakio joka antaa luontokuvaukselle eräänlaista lisähohtoa.

2.Miten luontokuva kuuluu tänä päivänä elämääsi?

Luontokuva ja sen tuottaminen muodostaa keskeisen osan elämääni ja harrastuspiiriäni. Se on yksi kolmesta tukijalasta, joista vapaa-aikani tällä hetkellä pääosin muodostuu. Muut kaksi ovat linnut ja luonnonsuojelutyö. Eri vuosina, jopa vuodenaikoina, painopiste vaihtelee näiden kolmen osa-alueen välillä tilanteen ja tarpeen mukaan.

3.Mitä aihetta kuvaat mieluiten?

Digitaaliaikaan siirtymisen myötä kuvausalani laajenivat kertaheitolla. Kuvaan nyt lähes kaikkea luontoon liittyvää. Sitä ennen eli koko 1980 luvun ja valtaosan 1990 lukua kuvasin etupäässä lintuja ja esimerkiksi maisemaa suhteellisen niukasti. Keskityin vuosien ajaksi vain yhteen lajiin. Tein kurjesta kirjan ja elokuvan.

1990 luvun alussa tein J-Filmi Ky:n kanssa kolme muuta luontoelokuvaa. Tein niihin käsikirjoitukset ja toimin kuvaajana. Sekä kurki elokuva että kaksi näistä muista oli MTV:n ulkomaanosaston tilaamia ja yksi ympäristöministeriön. Elokuvat olivat puolen tunnin mittaisia ohjelmia ja luonnonsuojeluhenkisiä. Erityisesti MTV:n ulkomaanosaston tilaamat elokuvat kertoivat suomalaisen metsäluonnon ahdingosta. Tarve näiden luontokuvien tekoon syntyi kun huomasin ettemme pystyisi hoitamaan metsäluonnon
monimuotoisuuden edellyttämiä toimia sisäisesti vain keskenämme sopimalla. Tekemieni dokumenttien yksinomainen tarkoitus oli herättää kansainvälistä ja moniarvoista keskustelua maamme harjoittamaa metsäpolitiikkaa kohtaan.

Monet muut tahot ja toimijat etenivät samalla rintamalla. Eivät nämä toimet aivan turhia voineet olla, sillä melko nopeasti tämän jälkeen puunkorjuuseen liittyviä ohjeita parannettiin huomattavalla tavalla ja metsätaloutta alettiin harjoittaa uusien enemmän luontoa kunnioittavien periaatteiden mukaan. Tosin luonnonsuojelijat haukuttiin saman tien maanpettureiksi, sillä ei näistä asioista olisi saanut kertoa muille.

4.Mitä mieltä olet suomalaisesta luontokuvasta?

Suomalainen luontokuva on laadukasta ja ammattimaista. Vaikuttaa siltä että suomalaiset luontokuvaajat ovat uuden tekniikan käyttöönotossa edellä monien muiden Euroopan maiden kollegojaan. Maassamme on lukuisia kovatasoisia ja maailmanluokan ammattilaisia, jotka ovat erikoistuneet ja profiloituneet joihinkin tiettyihin osa-alueisiin ja hallitsevat ne varsin suvereenisti. Lisäksi me suomalaiset olemme aikamoisia perfektionisteja ja pyrimme aina täydellisyyteen. Tämä näkyy myös monen luontokuvaajan työskentelyssä.

5.Kuvaatko filmille, digillä vai käytätkö molempia?

Kuvasin aluksi 1980 luvun alussa pari kolme vuotta mustavalkoiselle materiaalille ja sitten parikymmentä vuotta pelkkää diaa. Vuoden 2001 tammikuussa hankin järjestelmädigirungon ja siitä lähtien olen kuvannut yksinomaan digillä. Tällä hetkellä kuvaan 6 Mp:n ja 11,1 Mp:n CMOS kennolla varustetuilla kameroilla.

6.Mikä merkitys digillä on tulevaisuuden luontokuvan kannalta?

Näiden ensimmäisten vuosien kokemuksen perusteella voisin sanoa että vähäisempi kuin olisi voinut olettaa. Tulevaisuutta on tässä suhteessa vaikea ennustaa erityisesti kun tekninen kehitys menee tällaista vauhtia eteenpäin. Kukaan meistä ei tiedä millaisilla laitteilla kuvataan viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Todennäköisesti luontokuvien määrä tulee lisääntymään, mutta valitettavasti se tulee tapahtumaan pääosin laadun kustannuksella. Nyt on jo havaittavissa miten luontokohteista kertovia sivustoja kuvitetaan niillä kuvilla jotka ympäristökeskuksen virkamies on käynyt ottamassa yhden aurinkoisen työpäivän aikana kohteesta. Näppäilytason kuvaa tuodaan esille täysipainoisena luontokuvana. Kehitys ei ole hyvä ja siinä aliarvioidaan paitsi kohde niin myös katsoja.

7.Onko jotain kuvausreissua, mikä on jäänyt erityisen hyvin muistiin?

Niitä on paljon, sillä olen pitänyt viimeiset 15 vuotta täydellistä kuvauspäiväkirjaa. Jos tämä yhteistyö Suomikuvan kanssa jatkuu mukavana, niin tässä kuukausien ja vuosien saatossa voin näitä juttuja aina silloin tällöin täällä sivuilla kertoakin sopivien kuvien yhteydessä.

8.Mitä on kuvan manipulointi?

Kuvan manipulointi on kuvan muokkaamista sellaiseksi, että se ei vastaa sitä tilannetta, joka oli sillä hetkellä kun nappia painettiin. Luontokuvaajat merkitsevät kuviinsa jos kuva on manipuloitu. Valitettavasti tämä on asia josta on vaikea laatia yksityiskohtaisia ja kaiken kattavia ohjeita. Samalla on kysymys asiasta jota on vaikea valvoa. Toistaiseksi suomalainen luontokuva on selvinnyt varsin hyvin tästä manipulointiboomista eikä mitään kovin vakavia poikkeamia ole raportoitu.

9.Mikä on paras kuvasi, se ”kerran elämässä” -otos? Kerro hieman miten se syntyi?

Eräs mieleenpainuvimmista tapahtumista osui kohdalleni luontokuvausurani alkumetreillä, heti 1980 luvun alussa, kuvatessani vielä pääasiassa mustavalkealle materiaalille. Samalla se oli tapahtuma joka toimi lähtölaukauksena ja on viitoittanut tietäni lintukuvaajana aina näihin päiviin asti. On merkillistä miten joku yksittäinen tapahtuma voi saada eräänlaisen ”elämää suuremman” merkityksen ja sen aikaansaama ketjureaktio voi ohjata lopulta koko elämää.

Olin kehitellyt tähän halpaan 5.6 valovoimaiseen 400 milliseeni eräänlaisen tuentajärjestelmän koska heti alussa huomasin sen ikävän tosiasian että laukaisuepäterävyys vaivasi suurta osaa pitkällä putkella otetuista ruuduista. Tämä tuli esille erityisesti silloin jos tähän 400 milliseen vielä laittoi 2x telejatkeen kiinni.

Eräänä toukokuun jälkipuoliskon päivänä vein teltan yhden rakkaimpana pitämäni metsäalueen reunaosaan. Teltta oli pienessä kuusessa olevan rastaanpesän vieressä ja tarkoitukseni oli testata kameran tuentaa yksinkertaisesti kuvaamalla poikasiaan ruokkivaa lintua. Parin tunnin oleskelun jälkeen alkoi pesän luona olevien ylispuiden oksistossa tapahtua. Kaikki kynnelle kykenevät linnut varottelivat ja meteli oli melkoinen.

Tajusin että jokin lintujen perivihollinen oli saapunut ja sen täytyi istua puussa kutakuinkin yläpuolellani. Mikä se oli? Katseliko se rastaan pesää samalla tavalla kuin minäkin?

Hetken kuluttua sain vastauksen sillä näin taustalla lehahtavan suuren varjon. Kohta pesän takaa työntyi esille tumma harteikas hahmo. Mikä se on? Vasta tunkeilijan tullessa kunnolla esiin tunnistin lajin. Pernis prrrkele!!! Määritys iski tajuntaani kuin ohjus. Tämä ei voinut olla totta. Mikä mieletön pulla!! Tästä oli tulossa se paljon puhuttu tuhannen taalan paikka.

Tietysti mehiläishaukka haeskeli rastaan pesiä sillä se oli vasta saapunut muuttomatkaltaan ja tässä pesimiskierron vaiheessa aikuisten lintujen ravintona olivat usein varpuslintujen poikaset. Tunsin oman reviirini kuin omat taskuni ja tästä syystä tiesin myös mehiläishaukan pesän joka sijaitsi tästä paikasta 500 metrin päässä.

Pidätin henkeäni ja kuvasin ruutu ruudun jälkeen kun haukka tuli pesän äärelle. Tarkensin, säädin aukon ja siirsin filmin käsin. Pesässä olleet pienet vielä sokeat räkättirastaan poikaset tunsivat oksan tärähtävän ja kohottivat kaulansa ylös. Haukka aloitti työnsä. Yksi kerrallaan se poimi poikaset nokkaansa, repi ne kappaleiksi ja nieli palaset muitta mutkitta.

Viidestä poikasesta kolme meni samalla kertaa. Haukan poistuttua emolinnut eivät enää palanneet pesälle. Ne tiesivät pelin olevan heidän kohdallaan selvän. Haukka tulisi seuraavana päivänä takaisin ja päättäisi siinä vaiheessa työnsä. Aikaa ei kannattanut enää panostaa tähän pesään vaan uusintapesue oli aloitettava toisaalla.

Tämä tapahtuma tuotti ensimmäisen kunnollisen kuvasarjan ja tapahtumasta josta tiesin olevan äärimmäisen vähän kuvia ehkäpä ei ainuttakaan. Ongelma oli vain siinä etten tuntenut ketään toista ihmistä joka olisi pystynyt arvioimaan näitä kuvia luontokuvina.

Nämä olivat kaikin puolin onnekkaita kuvia urallani sillä tästä sain kipinän liittyä Suomen luonnonvalokuvaajiin. Tiesin että siellä olisi porukka joka näistä kuvista jotain tajuaisi. Näin kävikin. Liitin kuvat jäsenanomukseeni ja asia oli sillä selvä. Otin kuvilla osaa vuoden 1982 luontokuvakilpailuun ja voitin niillä kuvasarjaosuuden. Tästä se alkoi. Pidän näitä kuvia varsinaisen luontokuvaajaurani lähtölaukauksena.

——
Alla Lassi Kujalan kuvasarja kyseisestä tapahtumasta. Klikkaamalla kuvaa näet kuvan isompana.

Puhutaan Luonnosta yleisesti. 9.Mitä sana luonnonsuojelu sinulle merkitsee?

Suomalaisen alkuperäisluonnon varjelemista ja alkuperäisen eliölajiston suojelemista ihmisen kaikkialle ulottuvalta ja ympäristöä muuttavalta toiminnalta. Koetan siis kantaa omalta osaltani huolta suomalaisen luonnon monimuotoisuudesta ja sen säilymisestä. Painopistealueet kohdallani ovat metsäiset biotoopit. Suurin saavutus tällä sektorilla Repoveden kansallispuiston perustamiseen johtaneiden toimien käynnistäminen ja ylläpito sekä asian vienti eduskuntaan ja yhteistyö paikallisten kansanedustajien kanssa.

10.Jotta jokainen voisi nauttia täysillä ainutlaatuisesta luonnostamme, mikä sinun ehdotuksesi on, miten aloittaa luontoon tutustuminen?

Ensimmäinen suuri askel luontoon tutustumisessa on ottaa lapset siihen mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toinen askel on luoda lapsille luonnosta miellyttävä perusvire samalla kun tuo esille niitä arvoja ja arvolatauksia jotka eivät välttämättä ole taloudellisia eivätkä näin ollen euroilla mitattavia suureita.

Kaiken ei tarvitse olla pelkkää faktaa. Mukana voi olla myös aimo annos mielikuvitusta ja sadunhohtoista maailmaa. Lukekaa lapsillenne luonnosta kertovia tarinoita satuja ja kertomuksia. Selailkaa luontokuvateoksia. Antakaa mahdollisuus sille että lastenne mielikuvitus voi vapaasti lentää.

Jokaisen meistä luontosuhde on muodostunut jo lapsuudessa. Useimpien kohdalla se merkitsee sitä että perusarvot muodostuvat vanhempien esimerkin mukaisesti. Valitettavan usein ainakin hieman vanhemmalla polvella tämä kotoa opittu luontosuhde on puhtaasti käytännöllinen, jossa luonto nähdään vain resurssina ja ihmisen taloudellisen hyvän lähteenä.

Vanha sananlasku siitä miten kannettu vesi ei kaivossa pysy, pitää paikkansa myös näissä luontoasioissa. Näin ollen tämän perusvireen ja arvomaailman muuttaminen aikuisiässä on huomattavan vaikeaa ja joskus jopa mahdotontakin.

11.Kerro jokin asia joka mielestäsi jokaisen meistä pitäisi muistaa luonnossa liikkuessamme?

Tietysti jokaisen tulisi tehdä se avoimin silmin. Oman lähiluonnon tulisi olla tuttua ja sen yksityiskohtia tulisi pitää silmällä. Samalla oman
retkeilyalueen arvokkaimpia osia tulisi seurata ja mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa siihen, että niiden nykytila säilyy ja tulevaisuudessa jopa kohenee.

12.Kansallispuistot, löytävätkö suomalaiset tiensä puistoihin, pitäisikö niitä mainostaa?

Suomalaiset ovat löytäneet kiitettävällä tavalla kansallispuistoihin. Pohjois-Suomen suuret puistot kestävät varsin hyvin suuret kävijäjoukot, mutta etelän monesti suhteellisen pienialaiset puistot ovat kovilla. Tästä syystä mainostaminen on selkeästi kaksiteräinen miekka. Tarkoituksena ei ole sama kuin supermarketeissa eli maksimaalisen ihmisjoukon saaminen kohteeseen. Puistojen kuormituksen tulee olla suhteessa niiden ekologiseen kestävyyteen. Tästä syystä mainonnan oikea mitoittaminen on eräs puistojen
suunnittelun kulmakiviä.

13.Mitä mieltä olet Suomen lapissa jatkuvasti kasvavasta moottorikelkka-safarien ja kesäisin mönkijä-moottoripyöräsafarien järjestämisestä, vahingoittaako nämä ”extreme-matkat” lapin luontoa enemmän kuin tavallinen vaellus tai patikointi?

En käy lapissa joten minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia näistä asioista. Kuitenkin on selvää että totta kai nämä motorisoidut safarit rassaavat luontoa monin verroin enemmän kun lihasvoimalla tapahtuva retkeily. Toisaalta näitä härdeleitä on jo myyty niin paljon paikallisille asukkaille ja turisteille että niiden kontrolloidusti tapahtuva liikuttaminen maastossa olevia uria pitkin on pienempi paha kuin homman leviäminen kokonaan käsiin.

Puhutaan vielä internetistä.
14.Tiedonhaku on perimmäinen tarkoitus internetin käytölle, sieltä löytyy tietoa esim. luonnon valokuvaamisesta ja luonnonsuojelusta. Mikä vaikutus internetillä mielestäsi on luonnonvalokuvaamisen kehityksen kannalta, auttaako se tuomaan lisää harrastajia mukaan aktiiviseen toimintaan?

Luonnonvalokuvaamisesta ja sen yksityiskohtiin menevästä opastuksesta ei liene niin kovinkaan montaa suomenkielistä sivustoa vielä tällä hetkellä olemassa. Kameroista, tekniikasta ja kuvankäsittelystä sen sijaan juttua piisaa pilvin pimein. Varsinainen tekeminen, jolla ne kuvat viime kädessä luodaan, tuntuu olevan puolestaan vieraampaa.

Kuitenkin luonto ja sen kuvaaminen on voimakkaasti lisääntyvä harrastusmuoto. Erityisesti kuluttajille valmistettujen digikameroiden
myynti on suorastaan räjähtänyt kasvuun viime aikoina. Tästä syystä tietynlainen tilaus myös näille luontokuvaukseen ohjaaville sivuille on olemassa.

Luontokuvaus on niin laaja käsite, että on mahdotonta vetää aivan täsmällistä viivaa siihen missä näppäily loppuu ja vakavasti otettava kuvaus alkaa. Raja ei ole jyrkkä, vaan tietynlaisella vaihettumisvyöhykkeellä toimii satoja jollei tuhansia kuvaajia maassamme. On todennäköistä, että sopivia vihjeitä ja innostavia esimerkkejä netistä löytänyt nuori (tai vanha) kuvaajan alku saattaa innostua aloittelemaan omia projektejaan ja laajentamaan omia kuvausalojaan saamansa esimerkin viitoittamalla tavalla.

Luontokuvausharrastuksen pelkkä massiivinen lisääminen ei voi eikä saakaan olla mikään itsetarkoitus vaan lisääntymisen tulisi olla hallittua ja tietyllä tavalla kontrolloitua, jotta mitään lieveilmiöitä ei harrastuksen tiimoille syntyisi. Alan järjestön (Suomen luonnonvalokuvaajat ry) lisäksi netti voi olla yksi tapa jakaa oikeisiin työtapoihin johdattelevaa tietoa. Samalla verkko voi toimia kanavana jonka antamien vihjeiden perusteella myös tavallisimpia sudenkuoppia voi välttää.

15.Oletko itse mieltynyt internetin käyttöön millään tavalla, surffailetko, chattaatko, otatko osaa keskusteluryhmiin vai käytätkö vain sähköpostia?

Aika on kortilla, joten surffailen vain lähinnä niillä sivustoilla jotka ovat tarpeen kuvauskaluston kehityksen seuraamisen kannalta tai kuvaukseen muuten liittyvien tarvikkeiden hankinnan kannalta.

En ota oikeastaan osaa mihinkään muuhun keskusteluryhmään kuin tähän luontotupa.net:iin. En ole löytänyt muita sellaisia sivustoja joilla mielenkiinto kohdistuu näin selkeästi tähän varsinaiseen asiaan, joka minua kiinnostaa eli luontokuvaukseen ja sen tekniikkaan. Samalla luontotupa.net:in keskusteluihin osallistujat ovat motivoitunutta joukkoa joita aidosti kiinnostaa puheena oleva asia. Lapselliset häirikkötyypit puuttuvat kokonaan joten asiat etenevät johdonmukaisesti ja keskustelut liikkuvat rakentavalla ja mukavalla tasolla.

Sähköposti on elinehto nykyisenmuotoisen toimintani ylläpidon kannalta.

16.Mitä mieltä olet nettigallerioista? Mitä hyviä/huonoja puolia näissä on?

En ole muodostanut kantaani näihin nettigallerioihin kovin selkeästi, sillä kuviani ei ole verkossa missään muualla kuin luontotupa.net:in sivuilla. Kuten tuolla jossain keskustelujen yhteydessä mainitsin niin nimeni on jostain syystä sen verran harvinainen että samannimisiä ei montaa löydy maastamme. Tästä syystä esimerkiksi Google antaa varsin monta osumaa jos nimen kirjoittaa perusmuodossa ja laittaa sen vielä lainausmerkkeihin. Varsinaista polttavaa tarvetta omien kotisivujen ja oman kuvagallerian
perustamiseksi ei ole ollut. Tämä ei tarkoita etteivätkö kotivivut jossain vaiheessa vielä valmistuisi.

17.Mitkä sivustot kuuluu sinun suosikkeihisi, kerro 3 käyttämääsi palvelua/sivustoa?

Matti Harjun digikamera.net, Dpreview ja MB netin hintavertailu jos tämä luontotupa.net joka tietysti on tällä hetkellä aika korkealla lasketaan pois.

18.Lopuksi vielä että mikä on viestisi muille suomalaisille ja valokuvauksesta kiinnostuneille? Kuinka kannustaisit heitä?

Mitoittakaa toimintanne oikein. Suurimmalle osalle suomalaisista riittää kameran perustekniikoiden hallinta ja kohtuullisen tasoisten, lähinnä omaa elinpiiriä ja omia matkoja esittävien dokumenttikuvien ottaminen. Jos tämä tuntuu hyvältä niin tavoite on saavutettu.

Jos intoa ja väkevää tahtoa löytyy enemmän kuin kotitarpeiksi niin antakaa palaa. Mikään ei silloin saa olla esteenä sille etteikö kuvaaja veisi suunnittelemiaan ja ideoimiaan projekteja ja kokonaisuuksia läpi. Toimikaa rohkeasti ja päämäärätietoisesti. Mitä paremmin tunnet kuvattavan kohteesi, sitä paremmat edellytyksen sinulla on onnistua.

Tarkkaile ajankäyttöäsi. Aika on näistä tavoitteellisen kuvauksen vaatimista resursseista ehkäpä tärkein. Jos se puuttuu niin sen myötä puuttuu kaikki. Tekniikka ja muu tietotaito on kehittynyt viime vuosina käsittämättömän nopeasti. Kuitenkin ihminen on pysynyt kutakuinkin samanlaisena samoin kuin käytettävissä oleva aika. Vuorokaudessa on jaossa 24 tuntia ja määrä on kaikille sama.

Jos olet valinnut luontokuvauksen omaksi jutuksesi niin ole uskollinen valitsemallesi roolille. Toimi suoraviivaisesti ja tehokkaasti. Vältä
tuhlaamasta rajallisia resurssejasi joutavanpäiväisyyksiin. Koeta tunkeutua ”ytimeen” tai ainakin niin lähelle sitä kuin mahdollista ja tee
työsi tarkasti, huolellisesti ja niin että kuvistasi näkee kaiken olleen pelissä.

On merkillistä miten helposti jokainen riman alitus tai yksikin lintsaus jossain projektin vaiheessa näkyy lopputuloksessa. Toimi niin ettei näitä ongelmia tule. Muista aina että kaikki se mikä on helppoa on jo tehty tuhanteen kertaan. Tunkeudu alueelle joka on tietyn kynnysarvon takana. Mitä korkeampi kynnys jonka olet ylittänyt, sitä enemmän tilaa löydät sivuiltasi. Jossain vaiheessa huomaat että ketään ei ole edes näköyhteyden päässä. Tuolloin olet lähellä ydintä…