Ajatuksia ja asiaa – Lintukuvaaja Vesa Huttunen, Helsinki

1. Kerro itsestäsi!

Reilu nelikymppinen valitettavan urbanisoitunut henkisesti raskaan työn raataja joka viihdyttää itseään kuljeksimalla vapaa-ajallaan luonnossa hämmästellen sen pikku hiljaa katoavaa monimuotoisuutta ja kauneutta.

2. Mikä sai innostumaan lintukuvauksesta, onko se tukenut lintuharrastusta ja kuinka paljon?

Nuorempana lintuharrastus oli pahimmillaan yliaktiivista pinnojen perässä juoksemista, nykyään se on silkkaa pohdiskelua luonnonhelmassa ilman kiireitä ja suorituspaineita. Kuvaus astui mukaan ensin havaintojen dokumentoinnin kautta ja kuten sokealle kanallekin käy niin kuvista alkoi pikkuhiljaa löytää etäisesti valokuvausta muistuttavia kultajyviä.

Pidän yhä tyylipuhtaita lajikuvia lintukuvaamisen ”kuningas-lajina” niiden vaikeuden ja ehdottomuuden takia mutta sivujuonteena harrastuksessani elää myös luovempi lähestymistapa aiheeseen. Koska olen työssäni päivittäin taiteen ja estetiikan kanssa tekemisissä niin yritän tietoisesti hillitä liikaa ”taiteilua” kameran kanssa vapaa-ajalla ja pitäytyä tiukasti ”passikuvien” puolella. Tiedän kokemuksesta että taiteelle ei voi antaa vain pikkusormea… se vie takuuvarmasti lopulta kaiken ja sekametelisoppa on valmis.

3. Kuvausreissuista puhutaan aina, onko jotain kuvausreissua mikä on jäänyt erityisen hyvin muistiin?

Luontoihmisenä mieliin painuvimmat kokemukset liittyvät sen enempää miettimättä luonnon tarjoamiin unohtumattomiin elämyksiin. Sykähdyttäviä tapauksia olisi monta mutta viimeisimpiä mieleen pysyvästi jääneitä oli massiivisen petolintumuuton kohtaaminen sattumalta yhdistetyllä loma-kuvausmatkalla keväisessä Andaluciassa. (linkin lisännyt Luontotupa.Net)

Olimme ajelemassa illalla yöpymispaikkaamme kohti kun huomasimme pellon ylittävän sähkölinjan tolppien nokissa istuvan kymmeniä haara-, tuuli- ja muuttohaukkoja. Ilmassa niiden ympärillä liiteli saman verran lisää näitä upeita ilmojen valtiaita. Aurinko oli jo laskenut horisontin taakse joten en ehtinyt ottamaan mitenkään erityisen hyviä kuvia aiheesta mutta tilanteen sanoinkuvaamaton kauneus paloi kuin polttomerkittynä sieluuni. Seisoin tippa linssissä kurkkua kakistellen katsellen kymmenien haukkojen villiä ja leikkisää kaartelua n. 50 metrin päässä tiestä punertavaa taivasta vasten kuunnellen niiden kimeää kikitystä ja ajattelin että jos on pakko olla jossain tietyssä paikassa tällä planeetalla juuri nyt, se paikka on tässä…

4. Mitä luonto ja sen kuvaaminen merkitsee sinulle nyt, entä tulevaisuutta ajatellen?

Luonto on ihmisenkin koti ja toivottavasti ymmärrämme ennen kuin olemme tärvelleet sen lopullisesti palata joskus vielä hattu kourassa sinne mistä olemme tulleet. Alkuperäistä luontoa on jo vaikea löytää Etelä-Suomesta ja se tekee mielen haikeaksi, ihmisen ahneus ja välinpitämättömyys näkyy metsässä huomattavasti lohduttomampana kuin kaupunkiympäristössä.

Luonnossa kulkeminen ja kuvaaminen on minulle noiden jo lähes kadonneiden kauneuden rippeiden etsimistä, fragmentteja siitä että joskus kauan sitten kaikki oli kunnossa ja ihminen oli osa luontoa ja vain eläin muiden joukossa.

5. Kuvaatko filmille, digillä ja jos käytät molempi, niin miksi?

Allergisoiduin aikoinaan kuvauskemikaaleille ja touhut jäivät n. 10 vuodeksi kokonaan. Kohtuuhintaisten digirunkojen tullessa markkinoille aloitin homman tavallaan uudestaan ja nykyään kuvaankin pakon sanelemana pelkästään digille. Filmin kontrastisuutta ja värientoistoa on kuitenkin aika ajoin kova ikävä, pimiötyöskentelyssäkin oli oma salaperäinen jännityksensä joka on kadonnut täysin näyttöön tuijottamisen myötä.

6. Mitä on kuvan manipulointi, kuinka paljon kuvaa saa käsitellä?

Kuvan manipulointi on kuvan sisällön muuttamista lisäämällä tai poistamalla siitä osia jotka olivat todellisuudessa läsnä. Kuvan manipulointi on mielestäni turhaa puuhaa koska todellisuus on poikkeuksetta monin verroin ihmeellisempi ja kiehtovampi kuin ihmisen tietoisesti kyhäämät tekeleet.

Luontokuvauksessa elää perustellusti vahvana dokumentaarisuuden vaatimus, kuvan tulee olla samanlainen kuin se oli luonnossa omin silmin nähtynä. Toisaalta liian ahtaat säännöt ja rajoitukset kaivavat vain maata luontokuvan jalkojen alta ja estää sitä kehittymästä. Jonkinlainen terve suhtautuminen aiheeseen kannattaisi säilyttää, esimerkiksi mielestäni kuvan kannalta on aivan sama taittaako oksan pois kohteen edestä jo maastossa vai poistaako sen vasta myöhemmin kuvankäsittelyllä. Oleellista on että kuvan sisältöön ei kajota.

7. Onko kuvaamisesta tullut liian tekniikkakeskeistä digiaikana, näkyykö digitaalisuus kuvien esteettisellä tasolla negatiivisesti vai positiivisesti?

Digihuuman myötä valokuvauksesta on tosiaan tullut harrastajapiireissä liian laitekeskeistä. Yhä parempien kameroiden ja objektiivien päivitysvauhti on nykyään huimaa ja itse kuvan taustojen ja sisällön pohtiminen on unohtunut nappuloita nysvätessä. Kuvien laatu ei ole parantunut kuvaajamäärien noustessa ja laitteiden kehittyessä vaan pikemminkin päinvastoin, todellisten helmien löytäminen valtavan massan seasta on yhä vaikeampaa ja katsoja turtuu helposti kuvatulvaan. Selailin joku aika sitten kirjaa 60- ja 70-luvun Eurooppalaisen luontokuvan huipuista ja miltei jokainen kuva sai haukkomaan henkeä. Laitteet ja kuvien tekninen taso olivat nykymittapuun mukaan silkkaa sekundaa mutta kuvan ja estetiikan taju oli sellaisella tasolla mitä ei nykyään näe kuin aniharvoin. Totuushan on että kun tekeminen käy liian helpoksi ja ilmeiseksi niin siitä häviää into ja vimma joka näkyy lopputuloksen keskinkertaisuutena.

8. Mikä on viestisi muille lintukuvauksesta kiinnostuneille? Kuinka kannustaisit heitä?

Kaiken a ja o on tuntea kuvauksen kohde. Kameran etsimen läpi tuijottamalla linnuista ei opi juuri mitään, parempi tapa on viettää aikaansa kiikarin kanssa hyvillä lintupaikoilla ja seurata päivästä toiseen ilman kameraa miten linnut liikkuvat ja käyttäytyvät ympäristössään. Kun osaa ennustaa etukäteen mitä, missä ja milloin tapahtuu niin kuvaaminen on huomattavasti antoisampaa, kuvaaja voi tällöin keskittyä oleelliseen eli itse kuvaan, sen sommitteluun ja valojen pohtimiseen kohteen perässä juoksemisen sijaan. Jos on todella vakavissaan touhun suhteen niin suosittelen sellaisen ammatin hankkimista mistä voi ottaa vapaata silloin kun tilanne niin vaatii, aika on tiedon ohella lintukuvaajan paras kaveri.

9. Lopuksi sana vapaa, Mitä Luontotupa.net unohti kysyä?

Eiköhän siinä tullut kaikki oleellinen…

Kiitos vielä Petelle loistavasta foorumista!
Luontotupa.Net kiittää haastattelusta ja toivottaa Huttusen Vesalle antoisia kuvausreissuja ja hyviä hetkiä luonnossa.

Vesan Kotisivut: www.birds.fi

Vesa on tuottanut myös kaikki lintuoppaan kuvat jotka Luontotuvassa on tällä hetkellä esillä.

Haastattelu julkaistu 18.05.2005