Ajatuksia ja asiaa: Jore Puusa

Alla mitään poistamatta sekä mitään lisäämättä Sähköpostitse tehty haastattelu.

Haastattelijana Petri Kosunen (15.07.2003)

Kysymys: Kuvaavatko lehtikuvaajat ja muut ammattilaiset koskaan luontoa vapaaehtoisesti, omaksi iloksi?

Puusa vastaa:
Uskon, että ammatikseen kuvaavien on vaikea ottaa kameraa esiin työ jälkeen kuvatakseen ilokseen.
Valokuvauskoulutuksen jälkeen kuvaamisesta tulee usein työ ja kuvaaminen siirtyy ikäänkuin toiseen potensiin, siitä tulee joskus jopa ahdistavaa, koska asiakkaan tarpeiden huomioiminen ratkaisee menestymisen.
Luulen,- että prot kuvaavat perhettään pikku automaateilla kuten muutkin ihmiset, mutta en tunne ketään ammattilaista, joka harrastaisi luontokuvausta ohi sellaisen tason, jota voisi sanoa iloksi.

Kysymys: Miten kaltaisesi ammattilainen kokee luontokuvauksen, onko se yksinäisten ”erakoituneiden” maaseudun asukkien hommia vai voiko siitä nauttia ja sitä harrastaa myös kaupunkilaiset jotka kiireiltään eivät välttämättä edes kukkia pidä kotonaan saatika käy välillä kävelyllä luonnon parissa ilman että ”aito” luontokuvaaja siihen keksii sanomista.

Puusa vastaa:
Luontokuvaus on mielestäni kaupallista toimintaa ja siihen liittyy epäterveitä arvoja kuten kaikeen luovaan toimintaan, josta maksetaan. Harrastajaluontokuvaajat kuvaavat niitä kliseitä, joita näkevät ammattilaisten tekeminä ja ammattilaiset kuvaavat luontoa siten, että tuote on hyödynnettävissä.

Kysymys: Onko luontokuvaus kaupunkilaisille vain hetken huuma, kokeilu tai teennäinen tapa näyttää että osaan minäkin luonnosta välittää? Onko se vain ”vaaliase” vaikkapa ystäväpiirin kunnioituksen saamiseksi? Onko aitoja luontokuvaajia edes olemassa?

Puusa vastaa:
En ole kaupunkilainen, vaan maalta kotoisin, kuvasin teininä ötököitä ja maisemia, mutta ajelehdin nopeasti ohi luontokuvaamisen, koska se ei antanut mahdollisuutta kertoa asioita ihmisten kautta. Luulen -että luontokuvaamisen gloria on himmentynyt, luonto koetaan hyötytekijänä ja oletetaan, että sieltä ottaa omansa niin kuvaaja kuin metsurikin.
En usko puhtaisiin motiiveihin, enkä tiedä mitä aito luontokuvaaja tarkoittaa, onko se se joka panee eniten diapamia ruhoon vai se joka nopeiten jäähdyttää perhosen kylmälaukussa vai se joka kulkee metsässä ja antaa kameran olla laukussa koko reissun ajan. En tiedä.

Kysymys: Onko luontokuvaaja sitten mainitsemani erakoitunut maaseudulla asuva? Pitääkö olla aktiivinen luonnonsuojelija, pitääkö kuvata luontoa ammatikseen vai olla vaikuttaja tai edes jonkin sortin luontoaktivisti ennen kuin voi kutsua itseään luonnon valokuvaajaksi? Voiko tavallinen näpsyttelijä kokea itseään rehellisesti luonnon valokuvaajaksi? Miten koet näitä asioita?

Puusa vastaa:
Tunsin hiukan Jopi Luhtaa 70 luvun puolivälissä. Hän oli silloin arka ja hakeva nuorukainen kuten minäkin. Voidakseen menestyä luontokuvaaja tarvitsee kykyä eristyä muista ja niin rajatonta kärsivällisyyttä, ettei minulla sitä olisi. Jopi Luhta kuitenkin kirjoittaa miltei proosaa, mikä erottaa hänet muista.
Luontoaktivisti luultavasti koettaa antaa luonnolle ja pelastaa jämät, luontokuvaaja taas luultavasti koetaa ottaa luonnosta asioita, taltioida ne ja myydä eri motiivein varustettuna, joista yksi saattaa olla aito hätä tuhoutuvan luonnon puolesta. Mielestäni se tuhoutuminen on kuitenkin jo kuvattu miljoonannen kerran.

Kysymys: Luonnon valokuvaaja yleisesti tietää asioita eläimistä ja kasveista enemmän kuin niiden nimet. Ammattipuolella tuntemukseen ei välttämättä ole aikaa vai onko? Oletko sinä oppinut ja kuinka paljon uusia asioita luonnosta urasi aikana? Kuvaako ammatikseen luontoa kuvaava vain sen mitä kulloinkin on tarve vai välittääkö ammattilainen aidosti luonnosta? Mikä on mielipiteesi näistä asioista?

Puusa vastaa:
Tiedän -että luontokuvaajat ovat riitaisia ja kovaa sotaakin käydään aika-ajoin. Onko se osaamista ja luonnon tuntemusta?
On selvää -että kohde pitää tuntea, itse en vain jaksa juurikaan edes katsoa luontokuvia ja kirjoja ja näyttelyitä. Nousen vanhaan fiskariin ja katselen kesäyössä Suomenlahtea mutta kameraa minulla ei ole mukana, haistelen ja kuuntelen ja kait sitten opinkin– mutta minun iässäni ei enää tarvitse taltioida, riittää kun muistaa.
Voi olla –että kaikki luontokuvaajat eivät pidä aidosti luonnosta, osa pitää, osa hyödyntaa. Niinhän asia on kaiken luovan toiminnan suhteen.

Kysymys: Mikä on oma suhteesi luontoon ja sen valokuvaamiseen? Onko ikä tuonut aidompia ajatuksia luonnon valokuvauksesta vai onko mielipiteet menneet negatiivisempaan suuntaan luontokuvien tärkeydestä esim. puhuttaessa luonnonsuojelusta?

Puusa vastaa:
Suhtaudun ristiriitaisesti luontokuvaamiseen. Toimittajatuttuni ovat informoineet siitä –miten haaskat saastuttavat parhaat kuvauspaikat –ym kymmeniä muita ongelmia. Toisaalta luontokuvaaminen ei tuota ongelmia -joita tekevät vaikka Bombers moottoripyöräilijät tms. Mielestäni kaikki on vain kuvattu ja ihmisen totaali poissaolo loistaa kiiltokuvamaisissa luontokuvissa pahimmillaan.Luonnonsuojelu toimii jos talouselämä ei ole sen kanssa ristiriidassa, useimmiten on. Todelliset pelastushankkeet ovat luontokuvaamisen ulkopuolella. Jotkut kirjat tuovat turisteja maahan ja jonkun lantin kuvaajilleen -mutta paremmin satojen keskinkertaisten luontokuvaajien kamera ja filmi lantit voitaisiin käyttää ihmisen pahoinvoinnin dokumentointiin kuin samojen luontokliseiden kuvaamiseen yhä uudestaan.

Jore Puusa