Jaakko Ruola, Askainen

Luontokuvaaja, kirjantekijä ja luonnonystävä.

1. Kerro itsestäsi!

Olen 58-vuotias luontokuvaaja ja liikkeenjohdon konsultti. Oltuani reilut kolmekymmentä vuotta liike-elämän palveluksessa – ja siinä sivussa luonnossa niin paljon kuin mahdollista – vuonna 2001 tein ratkaisun siirtyä suurten organisaatioden parista pyörittämään yhden miehen pientä yritystä jonka toimialana on luontovalokuvaus ja siihen liittyvä toiminta sekä liikkeenjohdon konsultointi. Kiinnostus luontokuvaukseen vei myöskin mukaan yhdistystoimintaan ja olin pari vuotta mukana Suomen Luonnonvalokuvaajat r.y:n hallituksessa ja nyt olen vuoden toiminut Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien puheenjohtajana.

2. Mikä sai innostumaan luontokuvauksesta?

Kaikenlaista valokuvausta olen harrastanut varsin nuoresta asti ja vuosien varrella on tullut hankituksi useita luontokuvakirjoja joiden hienoja kuvia kateellisena tutkiskelin ja ihmettelin että millä ihmeellä tuokin kuva on pystytty ottamaan. Sitten sain lahjaksi alamme klassikoihin kuuluvan ”Luonnonvalokuvauksen käsikirjan” ( Tekijät — Hannu Hautala, Jorma Luhta, Arno Rautavaara, Veikko Rinne, Kari Soveri ja Teuvo Suominen ). Sen kirjan luin moneen kertaan kannesta kanteen ja välillä piti itse käydä testaamassa onko oppi mennyt perille. Ajan myötä tuli myös sen verran itseluottamusta että uskalsin laittaa kuvia myös muitten nähtäväksi.

3. Kuvausreissuista puhutaan aina, onko jotain kuvausreissua mikä on jäänyt erityisen hyvin muistiin?

Varsin moni kuvausreissu on ollut ainutlaatuinen kokemus ja 4 vuotta kestäneen valkohäntäpeura -kuvausprojektin aikana oli useita mieleenjääneitä tapahtumia. Kuvausreissussa on useita eri elementtejä – valmistelut, säiden kyttääminen, menomatkan odotus ja jännitys, kuvauspaikan tai -kojun luona tapahtuvat yllätykset tai pettymykset ja onnistumiset, kotimatkan jossittelut ja kuvien katseleminen jne. Tunnelmaltaan parhaita hetkiä ovat aikaiset aamut – kesäkuun puolenvälin jälkeen valkohäntäpeuroilla on vasat joita on yleensä aika vaikea löytää.

Aikansa kun emien touhuja seurailee niin oppii tuntemaan niiden touhut ja kulkureitit ja kellonajat milloin ne ovat liikkeellä ja vasojen näkeminen on aina suuren riemun aihe. Aamun usvat ja tuoksut vielä täydentävät tunnelman ja jos sen onnistuu samaan kuviinsa niin että joku muukin siitä saa tunnelmasta kiinni, voi olla otokseensä tyytyväinen. Jos mieleenjäävin reissu pitää valita niin se oli 10 tammikuuta 2003 jolloin päätin mennä peurakojulle selvittämään miten peurat selviytyvät 30-asteen pakkasessa.

Menomatkalla Kylmäkosken peuramaille auton ulkolämpömittarin näyttö loppui 30 asteen kohdalla ja kävely kojulle raskaan kantamuksen kanssa nosti hien pintaan ja otti oman aikansa ennen kuin koju, mies ja kamerat olivat kuvauskunnossa. Lopulta ulkona oli 30 astetta pakkasta ja sisällä 15 astetta lämmintä – ja kamera toimi moitteettomasti vaikka olikin huurteessa. Iltäpäivällä kahden paikkeilla alkoi peuroja saapua ja niitä tuli noin 15 kappaletta auringon paisteessa ja hengityshöyryjen noustessa ilmaan.

Mukana oli kolme kameraa kahteen suuntaan ja yhtäkkiä keskimmäisen kameran kohdalla alkoi tapahtua jotain jota en ollut osannut odottaa – vanha kunnon Halkikorva jota olin pitkin vuotta päässyt kuvaanaan, ryhtyi paritteluun paikalla olleen naaraan kanssa. Kiima aika peuroilla on marraskuussa ja loppuu yleensä joulukuun alussa – ja tämä Halkikorva se nautiskeli 30 asteen pakkasessa tammikuussa puolen tunnin aikana neljä kertaa sen saman naaraan kanssa. Aurinko paistoi, höyryt suihkusivat Halkikorvan sieraimista ja meikäläinen poltti filmiä rullakaupalla. Veikkaanpa että valkohäntäpeuran parittelua ei ole moni päässyt näkemään saati sitten kuvaamaan.

4. Mitä luonto ja sen kuvaaminen merkitsee sinulle nyt, entä tulevaisuutta ajatellen?

Luonto on minulle erittäin tärkeä ja meille ihmisille tärkeämpi kuin osaamme ajatellakaan. Peurakirjan jälkeen olen viettänyt paljon aikaa Saaristomerellä ja nähnyt sen muutoksen jota siellä vuosien aikana on tapahtunut. Paljon on tehty työtä saariston ja Itämeren hyväksi mutta suurin työ on vielä edessä. Jos omalla kuvaamisella ja muulla toiminnalla voi olla mukana saariston tulevaisuuden hyväksi – siinä on merkitystä ja motivaatiota riittämiin.

5. Kuvaatko filmille, digillä ja jos käytät molempi, niin miksi?

Filmin käyttö loppui vuonna 2003 ja en suunnittele siihen palaamista. Toisaalta digiä olen senverran harjoitellut – lähinnä kuvien tulostusta ja sen tekniikan opiskelua ja todennut sen niin haasteelliseksi alaksi että kun tarvitsen hyviä tulosteita käännyn asiantuntijoiden puoleen – omaksi iloksi tulostelen toki edelleen.

6. Mitä on kuvan manipulointi, kuinka paljon kuvaa saa käsitellä?

Tästä aiheesta saa tänä päivänä toiseksi suurimmat riidat aikaiseksi tällä luontokuvauksen kentällä. On vaikka kuinka monta eri tapaa käsitellä tai manipuloida kuvia tai tehdä niille ihan mitä tahansa – minulle on tässä asiassa se näkemys joka toimii yllättävän hyvin myös muissakin asioissa – rehellisyyttä ei voita mikään.

7. Onko kuvaamisesta tullut liian tekniikkakeskeistä digiaikana, näkyykö digitaalisuus kuvien esteettisellä tasolla negatiivisesti vai positiivisesti?

Ei ole tullut liian tekniikkakeskeistä – tekniikka vaan on mennyt lujaa eteenpäin. Aina on osa kuvaajia jotka haluavat puhua tekniikasta ja osa jotka mieluiten puhuvat jostain muusta. Liian vähän puhutaan kuvan sisällöstä, sommittelusta, kuvan sanomasta, valon käytöstä jne. Ainut negatiivisuus johon olen törmännyt on se että digikuvien näyttö seinälle diakuvien tapaan ei ole vielä samalla tasolla diojen kanssa. Värit heittelevät ja tekniikka on liian monimutkaista.

8. Mikä on viestisi muille luontokuvauksesta kiinnostuneille? Kuinka kannustaisit heitä?

Aktiivisuus palkitaan. Luonnosta ja luontokuvauksesta kiinnostuneita on hyvin paljon ja alalla on yhdistyksiä joihin voi liittyä ja sitä kautta saada toisten näkemyksiä ja kokemuksia ja kuvausoppia jne. Itse olen kysellyt oppeja useilta Suomen tunnetuilta luontokuvaajilta jos mistäkin teknisestä tai kuvaukseen liittyvästä jutusta ja aina saanut asiallisen vastauksen – näkemykseni on että kokeneemmat kuvaajat auttavat mielellään.

9. Lopuksi sana vapaa, ole hyvä!

Liikkukaa Suomen luonnossa ja kuvatkaa Suomen luontoa – olemme erityisasemassa jokamiehen oikeuksinemme – monissa muissa maissa tällainen ei enää ole mahdollista.

• Turun Seudun Luonnonkuvaajat ry:n kotisivut ovat osoitteessa www.turunseudunluonnonvalokuvaajat.com